Rytisuon luontopolulla

Viimeinen päivä Kuusamossa.
Viiden kilometrin luontopolku ilman koiria. Veiti ontui illalla etutassuaan, joten hän jäi lepäämään.  Joikun piti jäädä seuraksi.

Tänään oli kuivempaa. Ja helppokulkuista maastoa.
Ei vastaantulijoita. HIljaisuutta.

Tällainen ihanuus löytyi matkan varrelta. Rytiköngäs. Kuviin ei vaan saa vangittua sitä ääntä ja kosken voimakkuutta. Se pitää nähdä ja kokea paikanpäällä.
Ihan samalla tavalla kuin tunturien tai vaarojen keskellä tuntee maailman suureksi ja avaraksi, sitäkään tunnelmaa ei saa valokuviin.

Ei hassumpi reitti tämäkään. Tänään ei tullut ongelmia eväiden kanssa. Juotiin kahvit vasta kun tultiin takaisin mökille.

Poroista saatiin tänään oikein loppuhuipennus. Nähtiin niitä kävellessä. Eivät siellä metsässä olekaan niin kesyjä.  Koitin tehdä lähempää tuttavuutta, mutta eivät olleet kiinnostuneita mun jutuista.
Autolla jouduttiin pari kertaa pysähtymään kun ylittivät porukalla tietä.