Riisin rietas

Tänään ajettiin Lappiin, Riisitunturin luonnonpuistoon.
Kierrettiin 10,5km Riisin rietas lenkki.
Vähän ennen kuin pysähdyttiin evästauolla ladolle, kuulin suon reunasta ihmisen ääniä. Ihmettelin kun kukaan ei sieltä tullutkaan, eli kuulin Riisin rietas- kummituksen huhuilevan peräämme.

Ovat ennen muinoin osanneet rakentaa ladon oikeaan paikkaan. Kyllä tuolla heinät kuivuivat, muualla ei tuntunut tuulta, mutta ladossa kun istuttiin, niin kävi sellainen tuiverrus, ettei pitkään tarvinnut istuskella.
Tänäänkään ei eväiden suhteen mennyt ihan putkeen. Puolet eväistä unohtui autoon!

Mies vähän rutisi kävellessään ihmisen tyhmyydestä: kuka hullu lähtee kuraan, saveen ja sateeseen kävelemään tunti tolkulla, kun voisi istuskella mökissä takkatulen vieressä.
Minä ja luonnontieteilijä ainakin. Lähdettäisiin uudestaankin :)

 Vesi juoksi monessa kohdassa kohisevina puroina.

Satumaisia paikkoja.

 Eri värejä! Soita, tuntureita, kuusimetsiä...
Koettiin sekin miten nopeasti kenkään mennyt vesi lämpeni. Inhottavalta tuntui aina vain hetken, kun uusi kylmä vesi solahti kengästä sisään . (Meillä oli goretexit jalassa, mutta vettä oli liikaa.)

Ja kyllä nähtiin tänäänkin poroja. Kun ajettiin takaisin jouduttiin kaksi kertaa pysähtymään kun lilakaulanauhaiset halusivat ylittää tien.

Ja kun päästiin mökille....taivas selkeni ja pilvien raoista näkyi sininen taivas.