Pentuja

Lankalauantain elämys. Aikamoista vipellystä. Ketterästi hyppäsivät jalkojen ylitse, pöydän alla olevasta temppuradastakin selvisivät. Tuolin alle mahtuu 2 ja puoli lapinkoiranpentua. Ja toisille uni tulee kesken kiitojuoksun, toisilla taas riittää vauhtia ja energiaa  herättämään jo nukkuvia kavereita.

Maailman suloisin. Tulee niin mieleen oma Joiku... Tämä Muohti taitaa olla rohkeampi ja vauhdikkaampi.

Erityisen avuliaiat nämä pennut. Pyyhkivät mielellään pyyheliinan, jos sattuu vahinko lattialle. Moppia käyttivät yhteistuumin kolmen pennun voimalla. Tiskiharjaakin käytettiin innokkaasti.
Siisti rotu.

Askeleet olivat kepeät, vauhtia riitti ja ketteryyttä. Muohti oli kaikista kiinnostunein puroista ja mullasta, nimenomaan vuorotellen. Hän oli se valkoinen ennen ulkoilua...

Kaikilla oli silmää kauneudelle. Vuorotellen maistelivat, tai yrittivät maistaa krookuksia.

Niin suloisen kilttejä....vähän vaan maistelivat ihmisten varpaitakin välillä..leikin nimi oli: ota kiinni mistä saat!

Ja ne tuoksuivat...pennuilta....

Hyvää pääsiäistä

Hiihtolomalla oltiin viimeksi mökillä, joten nyt oli jo iso ikävä tänne.

Ensimmäinen aamu mökillä on niin tuttua: pikkukoira ei malta nukkua, 5:45 herätys.
Pihalla ilo irti, voiko kukaan näyttää onnellisemmalta vapaa päivän aikaisena aamuna?
Onnellisuus tarttuu.

Piha oli aamulla vielä pienesti valkoisen peitossa, mutta päivemmällä pääsi jo haravoimaan.
Syötiin, saunottiin ja taisin ottaa päikkäritkin.

Ja näillä oli hauskaa koko pävän:

Mitä täällä tapahtuu..

Keskiviikkona ihmettelin kun koirilla ei ollutkaan tavallista hengenhätää ja nälkäkuoleman partaalla olevaa käytöstä kun töistä tullessa annoin heille ruuat.
Joiku söi kakomalla, ja syötyään meni pihalle ja oksensi osan ruuasta....

Jossain vaiheessa menin vierashuoneeseen ja näin nurkassa olevan pikkukoiran ruokasäkin saaman kohtelun: säkin kylkeen oli revitty kunnon, noin kahden kuonon mittainen reikä..

Illan treeneissä Joiku kävi kakkalla kolme, neljä kertaa....
Ja yöllä häntä janotti ja janotti...

Torstaina olikin töistä tullessa eteisen matto märkä.

Joikulla on ilmeisesti liian vähän tekemistä.
Pian 11-vuotiaaksi on yllättävän energinen.
Ehtii jokapäivä petaamaan meidän sängyn, tai oikeastaan Joiku petaa vain miehen puolelta...tyyny saa kyytiä ja löytyy milloin mistäkin. Liekö joku protestointi miehelle, hänhän oli pitkään päivät kotona koirien kanssa.

Mietin tässä sitäkin että kun pentukuumettakin liikkeellä niin kiva kun saan vanhojen koirien kanssa kokea pieninä annoksina millaista olisi kun kotona olisi pentu....

Värityksiä

Lainasin värityskirjaa. Ajattelin värittää omilla väreillä, mitkä sillä hetkellä tuntuivat mun väreiltä.
Tuli ihan erinäköinen kuva kuin kirjan omistajan värittämät kuvat.
Voiko väritetyistä kuvista nähdä värittäjän persoonaa? Mitkä kaikki asiat vaikuttavat värien valintaan`väritettäessä?
Päälleni puen eri värejä kuin esim. sisustuksessa. Mökillä tykkään erilaisista väreistä kuin kaupunkikodissa. Keväällä ja syksyllä on eri värit käytössä. Ikä vaikuttaa värien valintaan. Koirat vaikuttavat. ...

Värittäminen on mindfullnessia. Mulla kävi mielessä värittäessä, että voisi jotain hyödyllisempääkin tehdä...Kutominenkin on mindfullnessia ja siitä syntyy sukka.
Värittäessä mietin kynien tylsyyttä, minkä värin valitsen seuraavaksi, tuleeko tarpeeksi siistiä, löytyykö vielä erilaisia vihreän sävyjä, miksi otin keltaista kun en tykkää keltaisesta....
Vielä siis kehitettävää, tässäkin lajissa.

Ei silti hasuumpaa puuhaa,

Teatteria kolmasti

Olen kuukauden sisällä käynyt teatterissa kolme kertaa.
Kaikki aivan erilaisia esityksiä.
Tom of Finlandissa silmän iloa mieskaupalla. Esittäjistä huokui vahvana esiintymisen ilo. Mitä oivalluksia lavastuksessa, mm. tukkijoella kohtauksessa, joka oli esityksen paras/parhaita kohtauksia.  Taitavia tanssiesityksiä ja nautttavaa musiikkia.

Palvelija oli kielen iloittelua. Suosalon ja Hotakaisen yhteistyöllä sellaista soljuvan rikasta kieltä, jota kuuntelee kuin musiikkia. Suosalon näyttelijän taidot ovat aivan omaa luokkaansa, yksi ihminen ja kuitenkin ainakin viisi eri tyyppiä lavalla.

Käyttöohje kahdelle oli mieliaiheestani, parisuhteesta ja vuorovaikutuksesta.
Käytiin läpi koko elämänkaari. Tuttua, hauskaa, liioiteltua.
Tämän esityksen katsoin nautittuani ensin hyvässä seurassa Niskassa pizzaa, viiniä ja mutakakkua. Ehkä silläkin oli osuutensa että tykkäsin, tästäkin esityksestä.

Elämää sohvan ulkopuolella, kannattaa harrastaa silloin tällöin, sopivasti.

Treffeillä

Miniristeily Turku-Tukholma.
Laiva täynnä 10-14-vuotiaita...oltiin tube-risteilyllä.!
Ei haitannut mitään.

Ei tietokoneita, ei koiralenkkejä, ei ruuanlaittoa, vain yhdessä oloa, hengailua.
Siinä ehkä se paras juttu. Tuli tutustuttua siihen mieheen, jonka kanssa olen asunut vuosia, vuosia.
Ihan hyvältä tyypiltä hän tuntui.

Käytiin syömässä Grill housessa. Jonotettiin vajaa puoli tuntia sisälle, meillä oli kyllä pöytävaraus, mutta kun niitä tuberisteilijöitä oli aika paljon...Ja niistä osa jonotti buffee ruokailuun, vaikka sen jono oli kyllä vähän muualla.
Tilattiin ruoka, mutta saatiin saatiin muuta. Tarjoilija tuli pyytämään anteeksi, hän oli kirjannut väärin. Korvaukseksi saimme ilmaiset jälkiruuat.
Jälkiruokaa haimme jälkiruokabuffeesta. Pieniä leivoksia, jäätelöä, juustoja, suklaaputous, mansikoita..

Iskelmäbaarissa kuunneltiin karaokelaulua. Ihmiset ovat rohkeita. Laulamisen ilosta laulavat, on ääni sitten millainen vaan. Ja melankoliset, surullisen surkeat biisit ovat suosituimpia.

Ei ollenkaan hassumpi reissu.
Silti tai ehkä juuri siksi, kotiin paluu tuntui aika ihanalta.

Minä poljen....

Pyöräilykausi aloitettu.
Motivointina PAKKO.
Tässä tulee raporttia viikolta:

Maanantaina: Pyörä huollettu miehen toimesta jo sunnuntaina. Valmistaudun hyvin. En saa bluetoothia toimimaan, kännykästä kuuluu musiikkia, kuulokkeista ei. Räplään ja räpellän, ja jo alkaa Vesala laulaa. Huomaan, että kello on jo aika paljon ja ensimmäiseen pyörämatkaan piti varata reilusti aikaa...hermostun. Pyöränlukko jumittaa...Hermostun ja lukko jumittaa enemmän. Aukeaa kuitenkin. Ja päädyn töihin ihan ajoissa.

Tiistaina: Alku sujuu jo helpommin. Istun pyörän satulaan...takamus sattuu. Voisiko polkea seisten, edes osan matkaa? Kipuun tottuu, ja olen taas ajoissa töissä.  Mies saa kyllä tulla hakemaan.

Keskiviikkona: Mies saa kyllä viedä minut töihin. Kaupungin kautta poljen kotiin. Nautin Aurajoen maalaismaisemasta ja rauhasta. Takamuskaan ei tunnu pahalta. Tuulee, eikä mulla ole pipoa kun aamulla en sitä tarvinnut... Korvaan sattuu. Koko illan vasen korva särki.

Torstaina: Pakkasta 6 astetta!! Alkaa huumorintaju loppua. Pipo on päässä ja poljen. Takamus kipeä, polveen sattuu ja korva ei ole kunnossa. Mies saa tulla hakemaan.

Perjantaina: Maassa lunta!!! Silti mieluummin pyörällä kuin bussilla. Jostain syystä kypärä painaa kivuliaasti korvan taakse molemmin puolin. Koitan liikennevaloissa siirtää kypärää, mutta ei auta. Musiikkikin on väärin valittu, Juhatapio laulaa : "Älä tyri nyt , älä lyö yli nyt..." Eikä se sovi yhtään Juhatapion äänelle kauniisti laulettuna, kaikki särmä puuttuu, saattoi pään kivistystä lisätä tuokin.
Mies saa tulla hakemaan.

Ja maanantaina taas...kesää kohti...jo huhtikuu...kyllä se tästä....