Powered By Blogger

maanantai 2. joulukuuta 2019

Joulukalenteri

Tein miehelle joulukalenterin.
Kihisin innosta, ja odotin kovasti joulukuun ensimmäistä, jotta saan paljastaa kalenterin.
Kalenteria voisi parantaa paljon. Tämä on niin tuttua, ja tosi kannattavaa aina pohtia miten voisi asian tehdä VIELÄ paremmin, hienommin tai taitavammin.
Mutta siis, olisi voinut hankkia vanhanaikaisen puulaatikon, johon nämä olisi asetellut. Olisi voinut luukun numeroinnin tehdä kauniimmin ja koristeellisemmin.
Mutta, mutta, ehkä tällainen äijämäisempi versio on nyt täydellinen.



Kumma tunne oli kaupan kassalla kun ostin näitä tarvikkeita kalenteriin, nolotti. Aloin jopa  kassalle selittää mihin tarvikkeet tulevat...noloa.
Mies nauroi saadessaa kalenterin. Taisi olla mieluinen kalenteri.


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulumarkkinoilla

Käytiin markkinoilla Teijolla ja Mathildedalissa.
Olipa eroa tunnelmassa.
Mathildedal on paikkana ainutlaatuinen idylli, mutta ei se yksinään tee tunnelmaa.
Tunnelman tekee ihmiset, myyjät ja puheen sorina.

Ostettiin saunaan kiukaan päälle laitettava troolari, joka vähän vuotaa. Myyjä oli tuotteensa takana. Siinä on suuri ero myytkö tuotetta vain saadaksesi sen myytyä, vai myytkö tuotetta koska uskot tuotteeseen.  Troolarin myyjä tiesi tuotteesta, opasti ja neuvoi. Juoksi vielä peräämme antamaan lisä ohjeita. Ja kaikki tämä luontevasti ja aidosti, ilman lipevyyttä tai mainoslauseita.





Mathildedalissa viihdyin paremmin.
Teijolta ostin kauneimman joulukranssin oveen.


Halusin jo aiemmin kranssin oveen, mutta mies sanoi ettei uuteen oveen hakata naulaa.
Vaan ei hätää, ovessahan on ristikko, joka on osin "irti", narun sai pujotettua ristikon alta. Ja taas kerran sopu säilyi meidän talossa.

Ja nyt alkaa joulukuu!
Ei tarvitse enää himmailla!



lauantai 30. marraskuuta 2019

Viikon viimeiset

Lakkopäivät ovat nyt vietetty.
En mä sit minään aamuna saanut nukuttua juuri kauempaa kuin seitsemään. Siinä sit harmittelin tätä maailmaa, joka on tehty illan virkuille: kaikki aukeaa vasta 10.00 tai myöhemmin. Kirjastokin aukesi vasta klo 12.00.

Torstaina olin laittamassa kynsiin uudet geelaukset. Vähän hävettää moinen turhamaisuus.... Mutta on mun kynnet nyt niin kauniit. Tämä oli toinen kerta. Ekat kesti viisi viikkoa. Ainoastaan kynnen kasvuraja häiritsi, muuten kynnet pysyivät ja kestivät. Ei tarvinnut yhtään varoa.
Nyt lyhennettiin kynsiä, en halua mitään kotkankynsiä!
Vielä alkuviikosta mietin, että nämä ovat nyt viimeiset geelikynnet, sitten palaan taas luomuihin. Mutta nyt nää tuntuu taas niin ihanilta, että saas nähdä miten käy tammikuun alussa.




Perjantain black friday meinaa tulla korvistakin ulos. Hirvee ostohysteria valtaa. Työkaveri lähetti kuvan bussista aamu 6.50, ja bussi oli tupaten täynnä ihmisiä menossa ensimmäisiin tarjouksiin. Illan virkut heräsivät ja kaupat aukesivat jo 7.00. Ja minä, vastarannankiiski?, tänään en halunnut mennä kauppoihin, vaikka eilen marmatin kun kaikki aukeaa niin myöhään.
Radiossa sanottiin, että tää on kiva piristys tähän marraskuun harmauteen. Radiossa sanottiin myös, että tarjoukset ei aina ole tarjouksia tänäänkään, meitä voidaan huiputtaa.

Netissäkin oli tarjouksia.
Olen monena kertana katsonut ulkoiluhousuja Revolutionista. Tänään ne olivat 30e halvemmat kuin normisti, ja sinne lähti tilaus. Mulla on kumma luulo, että kunnon ulkohousut saa mut liikkeelle. Ihan niin kuin ajattelin, että se kello, joka näyttää askeleet saa mut liikkumaan.
Ei saanut kello liikkumaan, enkä usko housujenkaan saavaan. Tarvitaan jotain muuta.

Itsekuria tarvittaisiin ainakin.
Mulla on taito olla syömättä koko aamupäivä. Se käy helposti. Illat menee sitten huonommin.
Mut nautin nyt joulun ajasta ja teen sitten kunnollisia uuden vuoden lupauksia.




torstai 28. marraskuuta 2019

Tää outoa on


Minulle, joka valittelen jatkuvalla syötöllä työn raskaudesta, tupsahti "taivaan lahjana" kolme vapaapäivää.
Ja mitäkö tein? Jähmetyin. Tunsin syyllisyyttä. Kummallinen minä!

Olen tässä ensimmäisenä lakkopäivänä ihmetellyt mikä tämä olotila oikein on. Yleensä lasken päiviä loman alkuun, suunnittelen kovasti mitä teen ja valmistauden lomailuun.
Nyt ei voinut valmistautua. Tiistai iltapäivänä, aikamoisella tohinalla jäin "lomalle".

Aamulla kun mies lähti töihin 5.40, en saanut enää unta. Yritin kyllä. 6.15 köpöttelin postilaatikolle ja hain lehden. 

Hiukan helpotti kun kävin lakkoilevan työkaverin kanssa lounaalla. Kyllä helpotti kun on "rikoskumppani". Taidan olla laumaeläin.

Saas katsoo nyt miten huomenna menee .

Kuvat on tietty meidän pihakuusesta. Se alkaa olla jo liian iso, tai sitten valoja on liian vähän. Mutta ihana se on, tuo valojen tuike.


tiistai 26. marraskuuta 2019

Aika juoksee...

No niin, viikonloppuna meillä laitettiin ulkokuuseen lamput.
Vaihdoin joulunpunaiset verhot keittiön puolelle, ja pöytäliinankin.

Ei juhlava, mutta pirteä.
Mutta arvatkaas mitä... nyt mulla alkaa joulu jo loppua.
Yht äkkiä huomasin miettiväni uuden vuoden lupauksia!
Kerroin tästä miehelle, joka sanoi hillittyyn tapaansa:" Jos meille alkaa seuraavaksi ilmaantua pääsiäistipuja, niin sitten menee kyllä jo yli."



Koitan rauhottua. Ihana amaryllis , yksi nuppu enää aukeamatta. Joko kannattaisi ostaa amarylliksiä jouluksi?


maanantai 25. marraskuuta 2019

4*


Elämän kohokohtia:syöminen.
Ja erityinen hohto kun pääsee valmiiseen pöytään!

Ystävät olivat taas hienostelleet teeman kanssa ja ilta alkoi kuohuviinilasillisella Il Divon siivittämänä. Siirryimme Italian makumaailmaan.

Ilmakuivattua kinkkua, parmankinkkua? , joka oli kääritty persimon palojen ympärille.
Sitten tuorepastaa salvian ja sitruunan kera, pekonilla höystettynä.
Jälkiruuaksi pannacottaa viikunahillolla ja jollain alkoholilla maustettuna

Kyllä oli hyvää. Viinitkin oli tietysti Italiasta.
Ja vielä iltayö palana pizzaa.

Ja keskustelua: kevyesti traktoreista, syvällisemmin lapsuudesta.
Olipa taas kiva illallinen.

torstai 21. marraskuuta 2019

Tänään

Vieläkin marraskuu!
Tänään paketoin lahjoja, joululahjoja.
Alan epäilemään onko minulla kaikki hyvin...


Ei mulla kaikki ole ihan hyvin.
Töitä tuli taas kuormallinen lisää. Ja kaikki siihen joululoman lähtöviivan tienoille.
Ehkä alitajunta tekee töitä, ja valmistelen joulua nyt, koska saattaa olla siinä lähtöviivalla vähän uupunut olo.
Yritin kyllä sanoa: EI.
Mutta enhän minä voi tuottaa pettymystä kenellekään, ainakaan tarkoituksella.
Järjestelen päätäni nyt pari päivää, lokeroin ja puhun järkeä itselleni, niin eiköhän se tästä taas. Tästäkin ja taaskin.


Päätä järjestellessäni, meni sukan sydämetkin ylösalaisin. Koitan laittaa toiseen sukkaan ne oikein päin. On sitten sukissa sydämiä molempiin suuntiin.

Mutta huomenna on perjantai. Aion kävellä pimeää polkua pihasaunalle. Nauttia saunan lämmöstä ja pimeydestä. Saunasta tultua istun sohvalle, nautin lasillisen, ehkä toisenkin viiniä ja katson Vain elämää.
Siis perjantaita kohti !