Minulle, joka valittelen jatkuvalla syötöllä työn raskaudesta, tupsahti "taivaan lahjana" kolme vapaapäivää.
Ja mitäkö tein? Jähmetyin. Tunsin syyllisyyttä. Kummallinen minä!
Olen tässä ensimmäisenä lakkopäivänä ihmetellyt mikä tämä olotila oikein on. Yleensä lasken päiviä loman alkuun, suunnittelen kovasti mitä teen ja valmistauden lomailuun.
Nyt ei voinut valmistautua. Tiistai iltapäivänä, aikamoisella tohinalla jäin "lomalle".
Aamulla kun mies lähti töihin 5.40, en saanut enää unta. Yritin kyllä. 6.15 köpöttelin postilaatikolle ja hain lehden.
Hiukan helpotti kun kävin lakkoilevan työkaverin kanssa lounaalla. Kyllä helpotti kun on "rikoskumppani". Taidan olla laumaeläin.
Saas katsoo nyt miten huomenna menee .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti