Kesäpäivä

 

Juhlistettiin hääpäivää retkellä Hankoon.  Kiva paikka, hauska sekoitus kaupunkia ja "ulkosaaristoa". 

On ihania kallioita, hiekkarantaa ja aavaa merta ilman vastarantaa. On myös monta ravintolaa, vilkas ranta ja kaupunkivilskettä.

Käveltiin Hangon Casinolle asti, ja  ihmeteltiin kun oli niin paljon autoja parkkeerattuna tien varteen. Casinon edessä, puistossa oli meneillään casinon puistopiknikki. Ihmisiä ruohikolla piknikpeitoilla ja retkituoleilla. Melkein jokaisella kuoharipullo ja herkkueväät. Ja edessä esiintymislava jossa esiintyjiä koko päivän ajan. Vaikka ilma oli viileä, niin tunnelma oli kiva. Miksei Turun seudulla ole tuollaista tapahtumaa? 

Käytiin Makaronitehtaassa syömässä. Tunnelmallinen paikka. Jo sisääntulossa nähty vaivaa, oikeita kynttilöitä paloi lyhdyissö koko rappusten matkan. 

Jälkiruuan halusin syödä muualla. Hangon vohvelipaikka oli torin kupeessa, ja sieltä sitten kunnon makea läjäys jälkkäriksi. Miehen mielestä oli liikaa; liian iso, mun mielestä aivan sopiva,

Näitä saa myös suolaisina versioina, esim. katkaravuilla , skagenina.

Juteltiin siinä kävellessä,ettei ole hassumpi paikka asua tuo Hangon ranta. Siinä oli yhdessäkin kerrostalon alimmassa ovi parvekkeelta merelle . Oven vieressä oli pesuvati, jossa oli vettä, voi siinä huuhdella jalat kun on käynyt aamu-uinnilla. Yhden kadun ylitys ja siitä alkaa hiekkaranta, aikamoista. 

Oli kyllä tosi kiva päivä . Ensi kesänä uudestaan, ja ehkä piknikeväät kylmälaukussa mukana.

 

Juhannus

 Voihan hitsi, juhannuskin meni jo!  Oltiin mökillä, samalla porukalla kuin ollaan oltu vuodesta -98. Tai porukasta on lapset kasvaneet aikuisiksi ja siirtyneet omiin juhannuksen viettoihin ja toinen ystäväpariskunta liittynyt meidän jussin viettoon.

Käytiin Matildedalissa katselemassa putiikkeja, ja juotiin terassille yhdet. Matildedal on vilkastunut vuosien varrella. On tullut lisää putiikkeja, vohvelikioski, minigolfrata yms.

Mökillä juhannus sujui perinteisesti. Saunottiin, grillattiin kaikkea mitä vaan saatiin grilliin mahtumaan ja pelattiin lautapeliä, tällä kertaa Aliasta. Sai kyllä nauraa omien ja muiden selityksille.

Juhannuspäivänä tuli pikkuinen yökylään. On hän kyllä hauska kaveri. Leikkii pitkät tovit sutoilla, asettelee niitä eri järjestykseen ja toteaa osuvissa kohdissa: non niin.

Sellainen oli juhannus 2023.

Retki majakkasaarelle

 Miehen loman alkajaisiksi oltiin yhden yön reissulla Kylmäpihlajan majakalla.   Matka oli varattu jo kuukausia sitten, joten oli todellinen "lottovoitto" kun sää oli varsinainen unelma: aurinkoa ja hellettä. Hellehän ei haittaa saaristossa kun meri ja merituuli vilvottaa juuri sopivasti.

                                         Ensin oltiin muutama tunti Kuuskajaskarilla. Mies muisteli armeija aikojaan. Kuuskajaskarilla syötiin lounaaksi pizzat. Sorruttiin jonossa olevan suosituksesta Vääpelin pizzaan. Pizzazza oli mm. kebablihaa ja jotain kebabkastiketta, en niin tykännyt.

Reissua juhlistettiin kuoharilla rannalla. Mitäpä muuta voisi elämältä enää toivoa! Vapaus, meri, ystävät ja kuoharia.

Kylmäpihlajalla oli huomattavasti viileämpää kuin Kuuskajaskarilla, mutta takkia ei  silti tarvittu. 

Huone oli siisti ja  yhteisvessa käytävällä, onneksi kussakin kerroksessa vain kaksi huonetta, joten yhteisvessa oli vain kahdelle huoneelle. 

Ravintolassa nautittiin kunnon illallinen. Jälkiruuasta tosin puuttui osa. Mietin sitruunaleivosta syödessäni, että missä ne marengit ovat, vai luinko menusta väärin. Kun tarjoilija tuli sanoin, että meidän jälkiruuasta taisi ne marengit puuttua. Tarjoilija meni kysymään kokilta, ja kun tuli takaisin totesi että näin tosiaan oli käynyt, mutta voimme saada ne marengit nyt! Siis oliko oikeasti sitä mieltä, että voisimme siinä sitten lopuksi rouskutella pelkät marengit?!  Laskussa ei mitään hvyitystä.

Vähän tuntuu välillä siltä, että tuolla saaristossa turistit ovat välttämätön paha. Toki ymmärrän, että tuotteiden toimitukset yms. ovat haastavia noissa olosuhteissa, mutta palveluun, ystävällisyyteen, haastavien olosuhteiden ei pitäisi vaikuttaa.

Nautin kyllä reissusta. Rakastan rantakallioita. Olisin voinut istuskella niillä vaikka miten kauan. Kuunnella aaltojen liplattelua, tunnustella varpailla kuuman kallion pintaa.

Osa rannasta oli suljettu lintujen pesinnän rauhoittamiseksi. Heinäkuun puolen välin jälkeen pääsee koko saarta kiertelemään. 

Ihana näky oli nuori tyttö, joka retkeilee kultaisennoutajansa kanssa. Koira odotti saunan ulkopuolella, ja yhdessä menivät sitten uimaan. Retkeilevät ympäri vuoden. Koirallekin tehty makuupussi talven yöpymisiä varten, mutta nukkuu korkeintaa makuupussin päällä.  Seuraavassa elämässä minäkin, retkeilen rinkka selässä koiran kanssa.

Niitä näitä

 Kudon pikkuiselle lapasia ja sukkia ensi syksyä varten, ettei pikkuinen ainakaan palelisi päiväkodissa. Sydän on vähän kallellaan, kun pikkuinen siirtyy suurempaan ja itsenäisenpään "maailmaan". Teen kaiken mitä voin, kudon ja toivon voivani aamuvuoroista hakea hänet aiemmin päiväkodista, niin ja lottoan, jos vaikka mun ei tarvitsisi mennäkään töihin. 

 

Lauantai aamuna leivoin korvapuusteja. Iloitsin uudehkosta yleiskoneesta, joka jaksaa vaivata taikinaa. 

Ostin kangasta mökin ovettomiin alakaappeihin. Vaijerin kanssa kankaasta siis "ovi".  Mökillä saa olla kaikenkirjavaa ja värikästä, Vanhat kankaat olivat eriparia, ja niistä ei lähtenyt tahrat pesussa, ja  joku reikäkin niissä oli.

Ollaan oltu mökillä todella vähän. Saa nähdä miten kesällä, ollaanko enemmän. Haikealta tuntuisi mökin myyntikin. 

Tällaistako ikääntyminen on?

 En musta tarkkaan milloin tämä alkoi, ehkä tänä vuonna. Herään aamulla ja tunnustelen vointia. Toisinaan voi vielä tässä kohtaa olo tuntua aivan hyvältä, useimmiten ei.  Kyynertaive ilmoittelee olostaan joskus jo öisin. Tuntuu turhalta mennä lääkäriin kun taive ei satu missään asennossa, kipu vaan on pienenä särkynä. 

Kantapään kivun huomaa joskus vasta kun nousee ylös. Se on se luupiikki,joka tennispallon pyörityksestä huolimatta vaivaa toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. 

Jonain aamuna huomaan, että selkäjumppaa olisi sittenkin pitänyt jatkaa, tehdä pari kertaa viikossa.

Jotenkin hassua, että vaivat vaihtelevat. Iloitsin ensin, että nyt joku kipu on mennytkin ohi, kunnes tajusin saavani tilalle aina jonkun vaihdokin. 

Tällaistako se ikääntyminen on, että jokapäivä jotain pientä kremppaa?  Niin kauan hyvä kun pärjää näiden pienien kremppojen kanssa. 

Terveyskeskukseen en haluaisin mennä, siellä voi tulla eteen se lääkäri, jonka tarvitsee aiemmista resepteistä lukea oikea burana vahvuus ja annostus, ja joka vaan toteaa ettei vaivalle voi mitään.

Vapaalla

 

Se ois sit tämä vuorotteluvapaa jo yli puolessa välissä.  Olen nauttinut jokapäivästä!

Olen oppinut elämään tässä hetkessä ja tätä päivää. Päivien aikataulut ovat toisinaan muuttuneet samanakin päivänä, ja olen silti selvinnyt ;). En ole suunnitellut tulevaa viikkoa, en odottanut tulevia tapatumia. Hieman hämilläni olin kun pääsiäinenkin tupsahti ihan odottamatta eteen. Yleensä lasken viikkoja ja päiviä tuleviin vapaapäiviin tai lomiin.

Olen huomannut miten tärkeää on tulla vastaanotetuksi kun menee uuteen paikkaan. Tarkoitan tässä avointa päiväkotia, muskaria, perhekerhoa jne.  Avoin päiväkoti loisti tässä asiassa. Kun meninmme sisään oli laitoshuoltaja alhaalla toivottamassa tervetulleeksi ja opasti mihin jätämme vaatteet, missä pesemme kädet ja mihin sitten menemme. Yläkerrassa oli lastenhoitaja, joka myös toivotti tervetulleeksi, esitteli itsensä ja kertoi missä mitäkin on ja miten toimitaan. On myös ollut paikkoja, joissa ei oikeastaan huomioitu mitenkään tulemistamme. Toki osaan kysyä asioista, mutta se vaan tuntuu kivammalta kun aloite tulee henkilökunnalta.

Olen tajunnut miten hienoa työtä päiväkodeissa tehdään. Päiväkotien viikottaiset lauluhetket ovat monipuolisempia ja houkuttelevampia kuin muskarit! Askarteluissa ja toiminnoissa on tarkoitus; pedagogiikka ja ilo. Toki en tiedä onko kaikissa päiväkodeissa näin, mutta ainakin siellä missä minä olen töissä, on näin.  

Olen miettinyt miten voisi päiväkodissa lisätä tätä kiireettömyyttä, mitä nyt on ollut Julianin kanssa. Ehkä vähemmän erilaisia toimintoja yhdelle päivälle ja yhdelle viikolle?  Olisiko mahdollista vielä enemmän päästä pois aikatauluista ja kellon katsomisesta? 

Olen nauttinut lounaista! Edullisempaa syömistä ravintolassa kuin iltaisin. Voi syödä rauhassa ja jutella.

 

Ei ole ollut huonoa omaatuntoa siitä, että koirat ovat yksin/kaksin pitkiä päiviä. Pisimmätkin päivät ovat olleet 7 tuntisia, useimmiten lyhyempiä.

 

Pelkään sitä voinko tottua siihen, etten näekään Juliania niin paljon ensi syksynä. Vai onko se jatkuvaa, kalvavaa ikävää. 

Olen nyt alkanut miettimään käytänkö tarpeeksi hyväkseni tätä vapautta,  vai ajattelenko myöhemmin että olen hukannut hyvää aikaa. En ole esim. kuntoillut yhtään enempää kuin aiemminkaan. Nyt olisin voinut käydä vaikka uimassa kerran viikossa tms. Olen mieluummin ja helpommin käpertynyt sohvalle lukemaan kirjaa, ja nauttinut siitä, että pystyn keskittymään kaikenlaisiin tarinoihin.

Rahat ovat riittäneet. En ole käynyt kampaajalla, enkä missään hoidoissa. Vaatteita olen ostanut kolme puseroa ja yhdet lenkkarit. Meidän yhteiselle tilille, josta osa laskuista maksetaan ja osa ruuista, en ole pystynyt laittamaan rahaa, mutta  näin sovimme mieheni kanssa jo silloin kun mietin vuorotteluvapaalle jäämistä.

Aivan mahdottoman ihanalle tuntuu, että ei tarvitse murehtia ja miettiä milloin saa kesäloman, ja voisiko olla koko kesän kotona, koska nyt mä olen aivan koko kesän ja kevään vapaalla!

Tämä oli mun unelma, jäädä vapaalle hoitamaan ensimmäistä lastenlasta. En tiennyt onko se mahdollista, saanko vapaata, riittääkö rahat ja annetaanko pikkuinen mun hoitoon. Mutta niin onnellisesti kävi, että tämä unelma toteutui, ja olen kiitollinen.

Poroleiri

 Pihka pääsi ekan kerran paimentamaan poroja, Naava oli toista kertaa.  Tällä kertaa oli tykkylumi kaatanut puita ylemmiltä poroaitauksilta rikkoen aitoja, joten olimme sekä lauantaina, että sunnuntaina samalla aitauksella. Harmittelin asiaa vähän, koska yläaitauksessa oli järkevää porojen siirtelyä eri aitausten läpi lopulliselle isolle aitaukselle. Nyt siirsimme vuorotellen poroja kahteen pienempään aitaukseen.

Lauantaina satoi lunta oikein kunnolla. Siinä ei kuvia kannattanut ottaa. Naava tuli hienosti yhteistyössä siirtämään poroja. Oli tottelevainen ja rauhallinen. Pienessä aitauksessa Naavaa alkoi pelottaa, ahdistaa, ei suostunut tulemaan, pakeni aidan reunalle ja yritti päästä pois aitauksesta. Iltapäivän harjoitus päätettiin tehdä pelkästään isossa aitauksessa. Naavan mielestä parasta oli yhdessä tekeminen, porttien sulkeminen ja hengailu aitauksessa.

Pihkalle porojen kanssa samassa aitauksessa olo oli varsinainen huvipuisto. Intoa oli, järkeä ei. Rohkeasti poroja ajamaan, eikä yhtään haitannut vaikka välillä joutui porojen takaa-ajamaksi. Kolme yhtä vastaan tilanteessa menin apuun. 

Sunnuntaina Naavan kanssa jatkettiin hyvän mielen hengailua. Innostettiin ja iloittiin, ja saatiin Naava irtautumaan ja menemään edelle ja haukkumaan. Itsellä loppui kunto täysin kesken; lauantain lumisateen jälkeen aitauksessa oli reippaasti lunta, juoksemalla sai porot parhaiten liikkeelle ja Naavan innostumaan. Henki vaan pihisi...

Pihka lähti sunnuntaina liikkeelle henkselit paukkuen ja ilman korvia. Hän sai kunnon puhuttelun aiheesta miten porojen kanssa toimitaan kauniisti. Ja kas kummaa, puhuttelun jälkeen korvat löytyi ja Pihka pysähtyi porteille, jee! Viimeiseksi  vaikka piti jo lopettaa, Pihka teki omatoimisen ratkaisun ja siirsi porot toisesta pikku aitauksesta toiseen pieneen. Kouluttaja sanoi Pihkaa työnarkomaaniksi.

Olin tosi tyytyväinen molempiin. Ja erityisesti siihen, että mun villikot toimi porojen kanssa jopa tottelevaisesti!  

Naava ja Pihka ovat erilaisia, kuin yö ja päivä. Pihka kestää ja tarvitsee ainakin vielä jämäkät ohjeet ja rajat. Naava on herkkis, hän muistaa vääränlaisen ohjauksen pitkään, tarvitsee paljon rohkaisua jotta tietää toimivansa oikein. 

Porojen paimennusta olisi auttanut myös oma toiminta. Porojen, samoin kuin lampaidenkin kanssa, on tärkeää että itse menee oikein, ei liikaa porolauman eteen, muttei saa jäädä liikaa taaksekaan. Pitää ennakoida. Kivaa oli seurata toistenkin työskentelyä, ja silloin huomasi selkeästi miten koira olisi toiminut oikein, mutta kun se "mamma" käskee tulla, niin koira tuli, "mamman" käskystä väärään paikkaan.

Oli taas sellainen elämys ja kokemus josta jää kyllä muistot loppu elämäksi.