He muuttivat. Nyt he asuvat keittiössä, vähän laajemmassa "kaksiossa". Heillä on tilava makuuhuone (luolamainen maja pehmeällä patjalla), leikkitila, ruokailutila ja suht iso "vessa".
Ilotar kävi katsastamassa kaksion ensimmäisenä, ja kovasti tila miellytti häntä.
Toinen jännittävä asia tänään oli sirutus. Pennuilla on nyt identiteetit.
Pennut suhtautuivat sirutukseen viilipyttymäisen rauhallisesti. Vain yksi pennuista kitisi pienen vastalauseen.
Ihanaa seurata pentueen kasvamista ja kasvattajien toimintaa.
Pentujen käsittelystä ja niiden kanssa toimimisesta opin koko ajan lisää.
Tajusin mikä merkitys silläkin on kun Tuija on kotona pentujen kanssa. Pentuja on harjattu päivittäin, kynsiä leikattu, niille on juteltu, niiden kanssa on leikitty, ne saa touhuta ja kokea paljon erilaisia juttuja. Tästä kaikesta on tuloksena pennut, jotka tulevat juosten ja häntä heiluen ihmisen luo. Siitä lähtee yhteistyö, joka jatkuu koko koiran elämän. Ihmisen koira, juuri sellainen peimensukuinen lapinkoira on.
Pentujen luovutusaika tulee kolmen viikon päästä. Aika kuluu nopeasti. Toisaalta koen jo surua, tiedän että minulle tulee ikävä pentuja, ihan niitä kaikkia. Ajatuksiin tulee myös se, miten pystyisin kertomaan tuleville omistajille miten valtavan ihanan, rakastetun pennun he tulevat saamaan, ja ennen kaikkea mihin se heitä velvoittaa! Tiedän että pennut tulevat koettelemaan omistajiensa hermoja moneen kertaan, vielä silloinkin kun eivät enää ole pentuja, tarvitsette kärsivällisyyttä. Toisaalta pennut/koirat korvaavat kaiken antamalla teille niin paljon; rakkautta, luottamusta, ihanaa yhdessä oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti