Olemme saaneet mökille uuden "lemmikin". Lemmikki liikuskelee mökin lähimaastossa ja törmäämme häneen silloin tällöin. Lemmikki pitää meitä myös silmällä ja hakeutuu lähelle.
Yhtenä iltana keinussa istuskellessamme, pellon reunasta kuului rasahdus, ja siinä Lemmikki sitten seisoi, pellolla. Aurinko paistoi hänen ruskeaan turkkiinsa niin,että se kimalteli kauniina. Lemmikki tuli lähemmäs siroin , arkailevin askelin. Harmi kun Joiku ja Veiti kysyivät häneltä niin vihaisella äänellä ":Kukas sinä olet?" Lemmikki parka pelästyi, laittoi häntänsä kippuralle selkään ja loikkasi kahdella pitkällä loikkauksella takaisin sinne mistä oli tullutkin.
Naapuri oli iltalenkillä. Mäen päällä mökkimme takana pelästyivät kaikki, naapuri, koiransa ja Lemmikki nähdessään toisensa. Täällä kun ei paljon vastaantuljoita ole, ja naapurikin oli kaikessa rauhassa keskittynyt mustikoiden maisteluun. Taas Lemmikki loikki siroilla jaloillaan pakoon.
Aamulla kun mies meni ulos, Lemmikki oli polun varressa, lähettyvillä. Lemmikki loikki korkeammalle, mäen päälle. Sieltä olin näkevinäni hänen ruskean naamansa kun itse käväisin ulkona.
Joiku ja Veiti ovat viikon verran jo sanoneet ,että mäen päällä metsässä liikkuu joku. Nyt tiedämme, että se on ollut Lemmikki.
Olen taas ylen onnellinen aidatusta pihastamme. Se on sekä Lemmikin, että meidän etumme, että koirat eivät lähde Lemmikin perään.
Lemmikki on jotenkin yksinäisen oloinen, selvästi etsii seuraa. Ehkä hänen kannattaisi etsiä seuraa vähän syvemmältä metsästä, ellei hän sitten ole vokottelemassa minun miestäni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti