Meri elää koko ajan. Meri viikentää ja rauhoittaa. Aaltojen liplatus rentouttaa.
Olen kasvanut meren äärellä, viettänyt lomia ja vapaa-aikoja merellä ja saaressa. Se elää minussa.
Jonkin verran olen vieraantunut merestä.
Kun vaahtopäät nousee ja meri alkaa näyttää voimansa, en enää katsele rauhassa nauttien pauhusta, pelkään.
Rantamaisemat ovat ainutlaatuisia, kauniita. Niissä korostuu yksinkertaisuuden kauneus. Tai toisaalta moninaisuuskin jos vaivautuu tutkimaan tarkemmin.
Kaipaan niitä asioita mitä voi merellä tehdä. Eniten uimista. Aamu-uinteja, virkistysuinteja, kuntouinteja, kuutamouinteja...
Seuraavina kaipauslistalla ovat souteleminen ja onkiminen.Ja melominen.
Jos ei sinileväongelmaa olisi, miettisin enemmän meriunelman toteuttamista.
Koirien kanssa en voi meren äärellä olla. Sinilevää ei näe silmille ja jo pieni määrä levää aiheuttaa koiralle maksan tuhoutumisen ja hengenvaaran.
Tässäkin kohtaa elämä on kompromissien tekemistä. Ja valintoja.
Luulenpa ratkaisun olevan siellä missä jo aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut.
Joskus, ehkä jo ensi kesänä vuokramökki järven tai lammen rannalta viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti