Olen niin samaa mieltä.
Jo 20 minuutin oleskelu metsässä laskee verenpainetta. Tunnin oleskelu vaikuttaa mielialaan.
En ole osannut ajatella asiaa noin tarkasti. Ajatellut asiaa minuutteina, tankannut tarvittavan ajan ja siinä se. Ei niin.
Olen sitä mieltä, että elimistö kertoo minulle mitä tarvitsen, jos vain osaan kuunnella ja antaa tilaa tuntemuksille.
Uskon että kaikilla ihmisillä on sama juttu. Elimistö kertoo mitä on vailla.
Olemme vaan vieraantuneet kaikesta maalaisjärkisyydestä. Tarvitsemme asiantuntijoita kertomaan mitä kehomme on vailla. Tai uskomme mainoksiin, joissa vakuutetaan milloin minkäkin luontaistuotteen tai vitamiinipurkin parantavan oloamme.
On niin helppo olla kuuntelematta omia tarpeitaan. Vaatimuksia tulee monesta suunnasta. Töissä on oltava luova ja läsnä. Kotona koirat tarvitsevat lenkkejä, virikkeitä ja harjaamista. Kotityöt on tehtävä jne. jne.
Miten siinä saa kroppa oman pienen äänensä kuuluville?
Keholla on keinonsa tulla lopulta kuulluksi, mutta se on sitten jo hätähuuto. Voisi sitä kuunnella aiemminkin jo, itseään, omaa sisintään.
Pitäisi myös osata erottaa kaupalliset tarpeet, ovatko ne kehon tarpeita vai jotain ihan muuta. Mun tekee mieli cashmere-huivia, isoa johon voisi kääriytyä kun syksyn kylmyys tulee. Mistä nyt tiedän onko se vain mainosten luoma mielikuva ja tarve, vai onko se oman kehon julkituoma tarve? Cashmere on aasian kasmirvuohesta saatavaa villaa , pehmeää, kestävää, lämmittävää. Voisin uskotella itseni ajattelemaan että se on kehon tarve, mutta oikeasti suomalaisen lampaan villa on varmasti yhtä hyvää ja lämmittävää.
Metsän suhteen kuuntelen itseäni (ja miestäni ;) ) . Viikonloput vietetään pääosin mökillä, metsässä.
Mieli rauhoittuu. Pystyn rauhoittumaan. Nukun yöt levollisesti. Päiväunia en malttaisi ottaa. Tuntuu että jokainen tuntikin viikonlopussa on niin tärkeä, en halua lyhentää viikonloppua nukkumalla. Vaikka tiedän ja kehoni huutaa että tarvitsen ihan nukkumislepoa.
Viikolla selviän kaupungissa tekemällä metsälenkkejä koirien kanssa. Talvellla ei ole sellaista viikonloppua, jolloin emme menisi jonnekin kauemmas koirien kanssa lenkille, ellemme mene mökille.
Ilmeisesti se on niin selkäytimessä, että ilman metsässä oleskelua en jaksa.
Hellsten on kirjoittanut kirjan: Saat sen mistä luovut.
Olen ymmärtänyt sen niin, että jos luovut jostain saat jotain tilalle. Kaikkea ei voi elämässä saada. Pitää tehdä valintoja omien arvojen ja tarpeidn mukaan.
Ei määrä vaan laatu, pätee tähänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti