Ei aina edes tarkasta oikeinkirjoitusta. Tämä on sellaista omaksi ilokseen kirjoittamista.
Joskus herää ajatus lähettää joku kirjoitus koiralehteen. Ja kun lukee painettua sanaa, se on niin eri juttu.
Miksi vasta kun lukee painettua sanaa tajuaa jotkut lauseet tosi kummallisiksi ja vaikea selkoisiksi?
Hävettää nähdä omat lauserakenne kyhäelmät.
Kerran pyysin tuttua äidinkielenopettajaa korjaamaan tekstini ennen kuin lähetin julkaistavaksi. Sainkin postissa oikein punakynällä korjatun version. Katsoin jutun loppuun vielä odottaen, että siellä olisi arvosana 7+.
Suurin osa korjauksista oli hyviä. Osassa tuntui häviävän koko ajatukseni, eikä kirjoitus enää tuntunut omalta.
Nyt taas kun luin Reviiristä juttuani niin kauhistuin. Ehkä olisi kuitenkin syytä tarkistuttaa teksti muutamalla ihmisellä.
Painetusta tekstistä näin heti myös sen, miten jossain kohtaa "kynä" lensi ajatuksen siivin ja ikävä kyllä, toisessa kohtaa kirjoitus oli kömpelöä ja väkinäistä. Kappaleiden, tapahtumien sitomisessa toisiinsa on paljon kehittymisen varaa. Taitaa olla sama ongelma kuin puhutussa kielessä, odottaa kuuntelijan osaavan lukea myös ajatuksia, niitä rivien välin kirjoittamattomia lauseita.
Huonoa oli sekin, että tällä kertaa lehdessä oli viisi in memorian kirjoitusta....vähän liikaa.
Vaan onpa hyvä että itse olen kriitikkona omille kirjoituksilleni :)
Toisaalta olisihan se mukavaa kommenttejakin lukea, vaikka kriittisiäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti