Päätalossa valmisteltiin joulua. Piparkakkutaikina muhimassa, lantut vadissa ja tuvan pöydällä muutama rusinapulla.
Mummon kammarissa esillä 50-luvun joululahjoja: pärekorissa villapuseroita, lapasia ja sukkia.
Isännän kammarissa oli tekeillä joulukukka-asetelmia: jäkälää, perunajauhoilla lumetettuja männynoksia, yksi kielo.
Kuitenkin päällimmäiseksi ajaukseksi jäi miten paljon nykyihminen tarvitsee, eikä silti ole onnellinen.
Kuralan talossa "emäntä" kertoi miten entisaikaan oli lapsilla vapautta ja vastuuta. Lapset saivat tehdä pihalla, ulkona, keskenän lähes mitä vain. Oli vain kaksi sääntöä: ruoka-aikaan oli oltava kotona ja piti olla kunnolla. Lapset olivat vastuussa koulunkäynnistään.
Talvella villahousut kutittivat ja hiersivät ja pihan perällä käytiin pesulla. Silti oltiin onnellisia.
Kuralassakin puuhella ja räsymatot. Se lämpö mikä tulee kun puilla lämmitetään.
Se kaikki saa taas haaveilemaan siitä talosta maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti