Ja niin joulu joutui

Saimme viettää joulua kaikkein lähimpien kanssa. Se on parasta joulussa.
Tuntuu vähän kuin olisi ollut pyörremyrskyssä, jotenkin vaan joulu hurahtaa niin vauhdilla ohi. Vaikka jatkuuhan se rauhallisemmassa tempossa loppiaiseen asti.

Mielenkiintoisin lahja: maailman kalleinta kahvia!
Sivettikissankahvia. Pavut kulkevat sivettikissan ruuansulatuksen läpi... pavut pestään ja jauhetaan kahviksi.
Huomenna maistetaan rohkeasti :)

Jouluruoka täyttää. Eipä ole tullut syötyä suklaata, torttuja tms. vielä paljonkaan, vatsa on vaan niin täynnä ruuasta.

Aamulla oltiin äidin kanssa joulukirkossa. Elävät kynttilät, Maa on niin kaunis ja kylämäinen tunnelma kun pappi kättelee messun lopuksi kaikki vieraat, siinä sen juju.
Hiukan mietityttää tämä meidän uskontomme jossa lähdetään siitä, että olemme aina pahoja. Aina meidän on pyydettävä syntimme anteeksi, ja teemme syntiä jopa tietämättämme.
Haluaisin lähteä siitä, että olemmekin kaikki hyviä!