Powered By Blogger

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulun jälkeinen lepotila

Valkoiset hyasintit ei tuoksu yhtään niin paljon kuin vaaleanpunaiset. Näistä tulee mieleen kesä ja lehdokit.
Joulun jälkeen alan odottamaan kesää. Uutisissa sanottiin, että ensi viikolla voi tulla  lunta runsaasti ja pakkasta olla -15 astettakin. Ei kuulosta keväältä. Eikä kuulemma voi sanoa takatalveksikaan, kun on tammikuu.
En oikein innostu talvesta. Hiihtoladuilla on ruuhkaa, en halua sinne tukkeeksi. Luisteleminenkin on vähän pelottavaa, yksikin väärä liike ja olen siellä jään pinnassa.

Ehkä asenne muuttuu kun pääsen tästä joulun jälkeisestä laiskottelutilasta pois.

Luin Laura Lehtosen Pelkääjän paikalla. Nuoriperhe, jossa äiti kuolee syöpään ja isä jää yksin viisivuotiaan tytön kanssa. Miten tuosta aiheesta pystyy kirjoittamaan humoristisesti! Laura pystyi. Elämäähän tämä kaikki on, iloineen ja murheineen.

Nyt luen toista kirjaa jolla on ällöttävä nimi:Rakkauden hirviö. Saara Turusen kirjoittaman kirja, joka on saanut  Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna.
Olen kohta puoli välissä kirjaa, ja odotan yhä koska päästään tähän aikaan, tässä ja nyt.

Vielä olisi monta kirjaa luettavana.

Filmejäkin ollaan katsottu. Ihmellinen rikoselokuva, jossa keskusteltiin lähes koko ajan. Välillä ammuskeltiin, jotta säilytään genressä. Siinä oli hyviä näyttelijöitä Nicholsson, Dicapri ja kolmas jota en muista, suippokasvoinen nuorimies...Filmi loppui hienosti, rotta käveli parvekkeen kaidetta pitkin.

Eilen katsottiin tv:stä New year´s eve. Sellainen romanttinen, hyväntahtoinen leffa.

 Nyt alkaa kaikki herkutkin maistua kun olen selvinnyt flunssasta.
Voihan ne joulukilot kerätä näinkin, joulun jälkeen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti