Powered By Blogger

lauantai 13. elokuuta 2016

Hengissä!

Eka työviikko takana ja mä olen hengissä!

Kevyemmin meni kuin pelkäsin.
Työkavereilla on suuri merkitys työssä viihtymiseen. Tällä viikolla tunsin kuuluvani työyhteisöön. Hyväksyvä, kannustava ja huumoripitoinen ilmapiiri antaa voimaa.
Pieni shokki taas, joka aika ajoin , ehkä nykyään useammin ja useammin, tulee eteen, on tämä oma ikääntyminen. Työkavereista suurin osa on jo nuorempia kuin minä, en enää aina ymmärrä niiden juttuja, ja mikä pahinta, ne sanoo välillä mua mammaksi, se on jo liikaa.

Suuri merkitys on myös lapsiryhmän koolla. Lapsiakin oli vähemmän. Kunpa arvostus ja raha-asiat olisivat paremmin. Kunpa päättäjät tulisivat katsomaan, mikä suuri ero on jos ryhmässä on 21 tai alle 10 lasta. Konflikteja ei synny juuri ollenkaan pienessä ryhmässä ja aikuinen ehtii pelaamaan, auttamaan, keskustelemaan paljon enemmän. On tilaa ja rauhaa olla.

Tällä viikolla sain tehdä lähes koko työpäivän töitä tietokoneella. Sekin on hauskaa, ja niin totaalisen erilaista. Ja tuli "pienen ihmisen osaamisen iloa"  kun selvisin uusista haasteista.
Tuli toki myös niska-hartia tuntemuksia ja jopa jännetuppisärkyä ;)

Perjantain 5.30 herätys oli kokemus. Ja vielä kun uusi puhelin herätti torkkuasetuksella minut 10 minuutin välein,  kunnes olin töissä. En saanut sitä pois päältä, ja töihin pyöräillessäkin piti pysähtyä
vakuuttamaan kännykälle painalluksella, että olen tosiaankin hereillä.

Uni tuli perjantai iltana jo ennen yhdeksää.
Mökillä tuntui, että olen ollut täällä viimeksi kuukausi sitten.
Ja tuntuu jo ihan syksyltä. Ja näyttääkin vähän vai mitä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti