Perjantaina juhlittiin työporukalla työkaverin synttäriä. Oli vaikea päättää osallistuuko juhlintaa kun mökin rauha tuntui niin tarpeelliselta, ja tuntui ettei yksi yö mökillä riitä voimavarojen tankkaukseen.
Kannatti mennä juhliinkin. Ihana nähdä entisiä ja nykyisiä työkavereita arkiympyröiden ulkopuolella. Tukeva työyhteisö. Kunpa saataisiin se pysymään, tukevana ja yhteisöllisenä.
Perjantai kaupungissa oli siinäkin mielessä kiva, että ehdin nähdä Kirkkonummelle muuttaneet. Ja ihana pikkukoira vielä tuli jalkapäähän yöksi nukkumaan.
Mökillä oltiin metsässä sekä lauantaina, että sunnuntaina. Ja löydettiin kanttarelleja.
Joiku osoitti mieltään remmissä, ettei jaksa kulkea kuin tietä pitkin. Päästin hänet vapaaksi, jotta hän saa kulkea vain tietä pitkin, ja minä kuljen metsän puolella ellejä etsien. No, vapaana kyllä jalka nousi ja Joiku halusi kulkea metsän puolella.
Täällä maalla on hiljaisuus taivaallista. Sen huomaa heti kun tulee tänne ja se tuntuu ehkä oudoltakin. On kuin kaikki olisi pysähtynyt, kello ei enää käy eikä päivät vaihdu, on vain tämä hetki tässä ja nyt.
Kunpa olisikin aina niin: vain tämä hetki, tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti