Ei, joo, ei, joo.....

Käytiin pitkästä aikaa katsomassa myytävänä olevaa taloa.

Monta hyvää puolta.

1. Lyhyt matka töihin, n. 20min
    Lähikauppoihin fillarointimatka (n. 2km)
2. Maaseutu paikka. Peltoja edessä, metsää sivulla ja takana.
3, Oma rauha.  Kaksi naapuritaloa näkyy, mutta en usko että kuuluu.
4. Pesutilat aika uudet ja tilavat.
5. Löytyy patiota ja pieni parvekekin.
6. Tilava autotalli
7. Hieno puuhella ja takka

 Huonoja puolia

1. Pieni. Pieni olohuone, pieni keittiö
2.Makuuhuone yläkerrassa.
3. Ilmavat portaat.
4. Keittiö remontoitava (epäkäytännöllisyyksiä ja en tykkää).


 http://www.etuovi.com/kohde/2205286?sc=M1050407860&pos=1

Onkohan sellaista taloa olemassakaan, josta heti tulisi tunne: Tämä se on!

Jotenkin haluaisin kyllä uskoa että se tunne kyllä sitten tulee. Pitää luottaa intuitioon.

Kevät sunnuntai kaupungissa

 Luhdan tehtaanmyymälän hintaralli entisen Kodin ykkösen tiloissa. Käytiin katsomassa jos löytyisi päiväpeittoa tuohon vierashuoneen sänkyyn. Ei löytynyt. Oli vain vaaleanharmaita.
Sen sijaan löytyi koiralle kaulapanta (2e) ja remmi (5e). Remmi tulee tarpeeseen kun ilmoitin molemmat Katselmukseen, ja meillä on vain yksi normaali talutin.  Miehelle löytyi collegetakki (25e) . Sovitin raitamekkoa joka paljasti kaikki makkarat ja näytti yöpaidalta mun päällä. Paljon siellä oli vaatteita, takkeja ja paljon myös pyyheliinoja. Varmasti voi tehdä hyviäkin löytöjä.

Kukkatalosta narsisseja. Viisiruukullista 5.90e.

 Eteisen pöydälle tällainen. 2.50e ja hänelle pitäisi riittää vähempikin valo. Saa nähdä nyt sit. Toinen hänenlaisensa pääsi keittiön ikkunalaudalle.

Pesin ikkunoita ja vaihdoin verhot. Nämä verhot on olleet meillä 10 vuotta. Aamulla mietin, että kukalliset verhot toisivat piristystä olkkariin. Mietin jotain kangasta,  jossa olisi moniakin värejä. Nämä löytyi kaapista ja käyvät kunnes löytyy jotkut toiset. En ala etsimään, mutta jos jossain kohdalleni osuvat niin sitten ostan.


Tällaista tänne.
Ja kuten tekstistä taitaa huokua, olen mökkiviikonlopun tarpeessa :)

Kevät lauantai kaupungissa

- Aamupalaa syödessä pihapuussa oli punatulkkuja. Oli sinitiaisiakin. Minä näin valkoisen aidanpätkän, jossa vihreää likaa. Puolipäivää surkuttelin ettei kaapissa ole Kloritea millä aidan saisi puhtaaksi. Surkuttelun jälkeen kokeilin Tolua  ja sillä lähti, kevyesti.

-Aitaa pestessä näin nokiset, likaiset ikkunalaudat. Nekin lähti puhtaaksi vedellä ja harjalla.

-Ikkunalautoja pestessä näin koirankakkakasoja. Keräsin ne pois.

Tällaista tämä kevät on. Aurinko näyttää kaiken.
Huomenna haluaisin jo vaihtaa pihakoriin narsissit, vaan tuleeko vielä kovia pakkasöitä?

Veiti on ontunut parina ilta askeleen tai kaksi noustessaan makuulta. Tänään tehtiin ensimmäinen pidempi n. puolen tunnin lenkki. Ei onnu ainakaan vielä.

Elämä näyttää taas valoisalta. Olen nähnyt tänään kaikki lapseni.
Ja illaksi ystävien luokse.

Kaikki hyvin, kaupungissakin.

Pyydän vielä vuosia!

Koskaan ei tiedä eläinten eikä ihmisten suhteen kuinka monta vuotta, kuukautta tai päivää kullakin on aikaa täällä.
Koirien kohdalla tietää kun koira täyttää 10 vuotta, että vuosia ei enää ole todennäköisesti jäljellä kuin korkeintaan 5.
Tuskallista.

Veiti on kipuillut vasemman etutassunsa kanssa parisen viikkoa. Tulehduskipulääkkeellä ja levolla ollaan hoideltu.
Ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen silloin tällöin ylös noustessaan ontuu.
Toipuminen vie aikaa, mutta samalla mietin milloin on syytä tutkia tarkemmin.
Veiti on oma itsensä, hakee lelun suuhunsa, heiluttaa häntää, syö, hyppää sohvalle ja on sitä mieltä että hän kyllä voi lähteä vaikka miten pitkälle lenkille.
Lenkin suhteen tiedän, että Veitille on tärkeää tämä oma lauma, ja jos lauma lähtee lenkille, hän lähtee mukaan vaikka kolmella jalalla. Laumasta poistaminen on rangaistus.
Mutta miten arvioida Veitin kipua? Kaikki näyttää ihan normaalilta. Voiko siihen luottaa?

Käyn mielessäni läpi vaihtoehtoja. Tiedostan tosiasian että  jossain vaiheessa on tehtävä vaikeita päätöksiä. Minulle ja miehelle vaikeita. Vielä on kuitenkin aikaa, toivottavasti kauankin.

Kaikki maailman murheet väistyvät taustalle kun on kyse lähimmäisen terveydestä.

Viisas ystäväni kehoitti nauttimaan tästä ajasta vanhojen, viisaiden koirien kanssa, ja unohtamaan pelon. Pelko veisi sen ilon mitä on vielä jäljellä.

Veitin ja Joikun kanssa elo on niin helppoa. Me tunnetaan toisemme ja tapamme, viestittely sujuu jo pelkästä katseesta.
Toivon meille vielä monta yhteistä vuotta.

Pieniä, ihania, pehmeitä

Kummitytön toinen pentue.
Kolme tyttöä, neljä poikaa, kaikki ihania.
Siellä mä istuisin tunti toisensa perään. Pakko olisi välillä ottaa yksi syliin,; hellitellä, haistella, silitellä, hemmotella...
Yhden otinkin, opetin sängyllä olemaan :)

Miten ne voikin olla jo noin pieninä isoja persoonallisuuksia!
Yksi huutaa heti kun hermostuu jostain, piipitys vaan yltyy ellei asiaan puututa.
Toinen ei saa unta; kulkee vaan pennun luota toiselle, koittaako saada muita hereille...
Yksi niin rauhallinen, tässä tai missä vaan, kaikkialla hyvä olla, kaikki käy.
Jollain kiire syömään, joku taas tietää ehtivänsä vaikkei kiirehdikään.
Toinen haluaa olla nukkua yksikseen, hetken omissa oloissaan.
Joku tosi sosiaalinen, paras paikka jonkun päällä ja kaveri vielä molemmilla puolilla.

Niistä tulee mieleen suklaa. Yksi vaaleata suklaata, tummaa suklaata,  maitosuklaata,
Marabouta, Fazerin sinistä, Pandaa...
Syötävän suloisia!

Tämä olisi mun unelmatyö: katsella, helliä, kuvata...voisin vaihtaa pissapapereitakin!

Lupa

 Sinun ei pidä aina jaksaa.
Sinun ei pidä aina olla positiivinen.
Sinun ei pidä heti osata.

Sinun ei täydy keretä kaikkea mitä luulit.
Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi.
Sinun ei tarvitse olla aina saatavilla.
Sinun ei pidä pitää kiinni väkisin jostain, josta olet kasvanut ohi.
Sinun ei pidä selitellä tai saada muita ymmärtämään.
Sinun ei ole pakko tehdä mitä olit suunnitellut.
Sinun ei tarvitse saada  muita olemaan samaa mieltä kanssasi.
Sinun ei täydy saada lupaa olla sinä.
Sinun ei täydy aina suostua.
Sinun ei pidä olla kaikille mieliksi.

Lainattu Hidasta elämää sivulta

Tästä alkoi maanantai lohdullisella mielellä.
Jotenkin tuo kaikki iski minuun. Lauseet tuntuivat antavan luvan olla juuri sellainen kuin juuri nyt olen.

Olen silti tänään saanut tehdyksi kaiken, ei ollut pakko, ja jo se ajatus helpotti.
Ei ollut pakko olla positiivinen ja ehkä juuri siksi tämä maanantai oli parempi kuin miesmuistiin, auringonpaistekin vaikutti.
Minun ei ole pakko osata, ja tuosta seurasi halu tehdä töissä yksi juttu, jota ei olla saatu tehdyksi.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti tiistaita  :)

Viikon varrelta

Mitäpä on tapahtunut viikon varrella?

- Olen onnellisena ajanut töihin, ja töistä kotiin. Hän on kauniin punainen, ja hän on niin siisti sisältä.
   Saan pitää häntä vielä viikon tai kaksi. Ja nyt meillä sujuu jo täydellisesti, enää hän ei sammu tur- 
   haan.
-Terapiatiput olivat perjantaina töissä. Mietittiin kyllä onko niiden antama terapia henkilökunnalle vai lapsille. Osa pelkäsi, niin aikuisista kuin lapsistakin ;) Suurinosa tykkäsi. Eläinten avulla pystyy opettamaan lapsille  paljon asioita. Sanat: kana ja tipu, saivat nyt merkityksen. Opittiin, että haukat sieppaavat kanoja ilmasta käsin, joten meidänkin tulee lähestyä useimpia eläimiä alakautta, jotta emme vaikuttaisi vihollisilta. Ja miten kohdata pieniä ja arkoja, rauhallisesti (=kirkumatta, huutamatta, tekemättä äkkinäisiä liikkeitä) kärsivällisesti ja kiirehtimättä.
Haluaisin perustaa eläinpainoitteisen päiväkodin :)

- Perjantain terapia jatkui laavulla laulellen ja grillaten. Savun tuoksun/hajun hälvennyttyä ilta jatkui liikunnan merkeissä. Tanssien. Saatiin työkaverin kanssa vihdoin perusteluja siihen, miksi meitä luullaan usein siskoksiksi, tosin vain tanssipaikoilla, meillä on mustat vaatteet ja samanlaiset KINTUT!!! Kyseinen kommentoija vielä täydensi lausuntoaan :" Tai koivet." Jolloin meille tuli entistä enemmän mieleen aamupäivän terapiatipujen....jalat!

- Edelleen apealla mielellä tehtiin koiralenkkejä, koska Veitin tassu toipuu edelleen. Maanantaina olisi tarkoitua aloittaa pienet lenkit. Kaikki peukut nyt pystyyn, että olisi kunnossa.
Sunnuntaina hän oli saanut nenänsä verhon raosta (olimme laittaneet verhot ikkuna eteen, jottei hän näkisi kun tulemme tai lähdemme) ja kun palasimme lenkiltä, alkoi kuulua jo metsään syyttävä haukunta ja ulvonta.

Tällaista siis tänne.
Nyt taas tulevaa viikkoa kohden!