- Olen onnellisena ajanut töihin, ja töistä kotiin. Hän on kauniin punainen, ja hän on niin siisti sisältä.
Saan pitää häntä vielä viikon tai kaksi. Ja nyt meillä sujuu jo täydellisesti, enää hän ei sammu tur-
haan.
-Terapiatiput olivat perjantaina töissä. Mietittiin kyllä onko niiden antama terapia henkilökunnalle vai lapsille. Osa pelkäsi, niin aikuisista kuin lapsistakin ;) Suurinosa tykkäsi. Eläinten avulla pystyy opettamaan lapsille paljon asioita. Sanat: kana ja tipu, saivat nyt merkityksen. Opittiin, että haukat sieppaavat kanoja ilmasta käsin, joten meidänkin tulee lähestyä useimpia eläimiä alakautta, jotta emme vaikuttaisi vihollisilta. Ja miten kohdata pieniä ja arkoja, rauhallisesti (=kirkumatta, huutamatta, tekemättä äkkinäisiä liikkeitä) kärsivällisesti ja kiirehtimättä.
Haluaisin perustaa eläinpainoitteisen päiväkodin :)
- Perjantain terapia jatkui laavulla laulellen ja grillaten. Savun tuoksun/hajun hälvennyttyä ilta jatkui liikunnan merkeissä. Tanssien. Saatiin työkaverin kanssa vihdoin perusteluja siihen, miksi meitä luullaan usein siskoksiksi, tosin vain tanssipaikoilla, meillä on mustat vaatteet ja samanlaiset KINTUT!!! Kyseinen kommentoija vielä täydensi lausuntoaan :" Tai koivet." Jolloin meille tuli entistä enemmän mieleen aamupäivän terapiatipujen....jalat!
- Edelleen apealla mielellä tehtiin koiralenkkejä, koska Veitin tassu toipuu edelleen. Maanantaina olisi tarkoitua aloittaa pienet lenkit. Kaikki peukut nyt pystyyn, että olisi kunnossa.
Sunnuntaina hän oli saanut nenänsä verhon raosta (olimme laittaneet verhot ikkuna eteen, jottei hän näkisi kun tulemme tai lähdemme) ja kun palasimme lenkiltä, alkoi kuulua jo metsään syyttävä haukunta ja ulvonta.
Tällaista siis tänne.
Nyt taas tulevaa viikkoa kohden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti