Oltiin Kalatrapissa syömässä nuorimmaisen synttäriä juhlistamassa.
Meiltä kestää tunti ajaa Naantaliin!! Onko Naantali kaukana? Vai asutaanko me kaukana?
Syötiin lihavarrasta ja Airiston kuhaa.
Ja jäkiruuaksi trio jäätelöannos ja manteliyllätys
Kahta asiaa mietiskelen. Ensinnäkin, eikö annokset voisi olla pienempiä ja halvempia? Nyt ilman alkuruokaakin oli aivan ähky olo, enkä jaksanut edes syödä kaikkea. Mielellään söisi hienosti koko menuun, jos sen jaksaisi.
Toinen asia jota pohdin, on tarjoilijan merkitys. Hän voi käytöksellään tehdä ruokailusta huippuhetken, persoonattoman ruokailun tai jotain siltä väliltä. Tarjoilija on ravintolan hengen luoja. Hymy, iloisuus ja muutama lause riittäisivät tuomaan mukavan ilmapiirin.
Mietin kolmattakin asiaa, kun pyytää lihan medium plussana, voi saada ihan mitä vaan. Voi saada lähes kypsän, nin kuin toivoin, tai aivan punaisen.
Kaikesta pohdiskelusta huolimatta, ihanaa on tehdä jotain arjesta poikkeavaa.
ps. Ylimmäinen kuva on miehen ottama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti