Elämää on arki-iltoinakin?

Arki-iltana vois tehdä jotain. Tehdä muutakin kuin röhnöttää uupuneena sohvalla töiden jälkeen. Alkaa tympii elämä, joka on: aamulla töihin, sit kotiin odottaa koska pääsee nukkumaan, ja sitten taas sama alusta.
Lähdettiin kotiseutua tutkimaan.
Paikkaan jossa isoäiti on syntynyt, Nautelankoskelle.
Paikkaan, joka on luonnonsuojelualuetta ja kielletty koirilta! Joten senkin puolesta sopiva aika tutkia tuota seutua,

Oisko se tää, talo jossa isoäidin vanhemmat ovat olleet töissä? Kartanon palkollisina?

Kaunis paikka, ja tässä kohtaa kosken mölinäkin oli jo vaimeampi.

Vesi on ihanaa, on se sitten järvessä, meressä tai joessa. Rauhoittavaa.

Luontopolun toiselle puolelle pääsi joen kiviä myöden (omalla vastuulla).
Mä otin sukat ja kengät pois ja kahlasin suurimpien loikkausten osuudet. Vesi tuntui ihanalta, jaloissakin. Mies hyppeli kiveltä kivelle, ja onnistui, siis kastumatta.

Tää oli lyhennetty Karhunkierros, mini sellainen. Näistä portaista tuli mieleen Kuusamo.
Ja kyllä hengästytti.

Lintutornista maalaismaisemaa.

Olipa kivaa, kannatti lähteä sohvaa kauemmas!