Piristysruiske

Parin päivän talvi tuli Lietoon. Kyllä se piristi.
Päivätkin pidentyneet. Aamulle töihin ajaessa jotain jo kajastelee taivaanrannassa, eikä töistä tullessa tarvitse enää pitkiä valoja, jee talven pimeys selätetty!

Naava-näppärä on taas näyttänyt taitojaan. Torstaina oli taas iloisena eteisessä vastassa miestä, saanut siis portin auki. Laitoin sen kyllä kunnolla kiinni, kahva alas ja kokeilin ettei aukea. Portin alaosa ei kuitenkaan tainnut olla kohdillaan, ja ryskyttämällä  oli saanut portin auki.

Perjantai aamuna löysin taljan karvoista kaksi metallista verhon helman painoa. Niille on ommeltu verhoihin pienet taskut. Naava-näppärä on saanut jotenkin hampailla kiskottua ne taskuista pois...

Onneksi ovat sen verran isoja, ettei niitä mitenkään voi nielaista.

Perjantaina menin kauppaan ja Naava-näppärä jäi yksin pariksi tunniksi. Pakko totutella kaikin tavoin yksinoloon, ja lyhyempi yksinolo voisi olla hyvä harjoitus. Verho oli pyykkipojilla ripustettu ylös, jottei tule kiusausta purra verhoa, tai repiä sitä. Kaupasta tullessani verho oli alhaalla, ja siihen oli tehty kurkistusreikä.

Kevythäkki on ollut jokapäivä myös vähän irti seinästä, ja nyt mietin pääseekö jotenkin häkin katolle, koska ei verhoon pitäisi ylettyä muuten... Vanhat verhot noi on, ja kun käytössä on vain toinen verho, niin sen pari on laatikossa ehjänä, ei siis suurempaa tappiota.

Naavalla riittää energiaa! Pihalla juoksee pallon kanssa. Saa hepuleita, koittaa hyppiä omenapuun oksaan, kaivaa kuoppia, leikkii piilosta kuusien alla jne. 
Se on  se elämänriemu joka pursuaa ja hehkuu pienestä koirasta.
Ja tarttuu meihinkin!

Ihana Naavamme <3