Powered By Blogger

maanantai 21. syyskuuta 2020

Murusia viikosta


 -Luonnossa alkaa näkyä ruskan värit. Lapin kaipuu vähän hellittää kun täälläkin alkaa ruska. Käytiin Ruissalossa lenkillä ja oltiin kahvilla ystävien kanssa.

-Pitkästä aikaa oli 4* illallinen. Koronan ja kesän takia ollut pitkä tauko. Ruoka oli hyvää. Peltiruokaa alkupalaksi, pasta carbonaraa pääruuaksi ja omenakakkua jälkkäriksi. Älkää muuten ostako ikinä s-ryhmän vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Epätoivoisen vatkaamisen jälkeenkään ei vaahtoutunut vaan säilyi valuvana kastikkeena, joka ei siis pysynyt kakun päällä sellaisessa muodossa. Meinasi katketa pinna... Kattamiseenkaan en saanut intoa enkä inspiraatiota (valitusta, valitusta...) , mentiin ihan vaan syys serveteillä ja kynttilöillä. 

-Istuttelin tulppaanin, krookuksen, sinililjan ja lumikellon sipuleita. Olikohan liian aikaista kun on vielä niin lämpimiä päiviä? Ja tuliko ne tarpeeksi syvälle? 

-Naava riehuu pihalla kun kuulee naksahduksia saunan takametsästä. Siellä liikkuu peuroja. Toisinaan tulevat tuohon pellon reunaan ihan näkösälle. Joudutaan ottamaan Naava sisälle välillä kun saa ihan tolkuttomia haukkumis-aidanvierus-juoksukohtauksia, eikä rauhoitu ollenkaan.  Huvittavaa jotenkin kun oltiin Ruissalossa niin käyttäytyi siellä mallikelpoisesti. Ei haukkunut sauvakävelijöitä eikä vastaantulevia koiria. Kahvilassakin meni hyvin, mutta kun päästiin kotiin.....juoksi pitkin aidan reunaa, haukkui ja pomppi. 

-Aikaiset työaamut ovat tehneet sen, että aamulenkit tehdään otsalampun kanssa pimeässä metsässä. Kaikkeen kai tottuu. Ja mulla on hyvä ja tehokas otsalamppu. Linnut lehahtavat puista kesken uniensa, muita ääniä ei juuri kuulu.

- Töissä tapahtuu muutoksia. Koitan nyt vaan odotella ja seurata tilannetta. Yleensä olen se, joka miettii ratkaisuja. Nyt mietin vain omia ratkaisujani. Olen valittanut pitkään, ehkä olisi aika tehdä jotain, jotta saa taas elämälleen positiviisemman suunna.  (Saankohan aikaseksi mitään, uskallanko...tuskin! )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti