Olen nyt pari viiikkoa taistellut Naavan luoksetulon kanssa.
Olin jo tyytyväinen. Tulee jopa terassin ovesta sisälle kun huudan tänne.
Tänään oltin koirapuistossa ja luoksetulosta ei ollut tietoakaan. Positiivista oli, että tuli loppupuolella lähelle ja antoi koskea itseään. Pois lähdettäessä käveli itse portille, jossa odotti että laitan valjaat. Mutta muuten sain huudella, polkea jalkaa ja kirota aivan yksinäni. Naava ei ollut näkevinään minua, eikä korviaan lotkauttanut mun huudoille. Olisi lähtenyt yhden miehen ja tämän narttunoutajan mukaan, jouduin menemään portille ja estämään tämän kodinvaihdon.
Oli siis ilmeisesti liian vaikea harjoitus. Jatketaan kotipihalla.
Naava on kovapäinen ja itsenäinen. En oikein tiedä miten näihin ominaisuuksiin pitäisi suhtautua.
Onko tunnelin päässä valoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti