Poroja, poroja, poroja

 

Matkustettiin Sammun-tuvan porotilalle poropaimennusleirille.

Rakastan uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Ensimmäinen leiripäivä iski kovaa. Naava ei totellut yhtään vaan mennä rallatteli minne vaan muualle, mutta ei mun luo. Rehellinen ohjaaja sanoi, että Naava suorastaan näyttää mulle keskaria, ei välitä tipan tippaa mitä sanon.

Porojen paimennuksen lopetti oitis kun sai kaksi poroa ajamaan itseään takaa. Heitti hanskat tiskiin, en tee ollenkaan, en tee mitään.  Haettiin iltapäivällä tukikoiraksi ohjaajan oma porokoira. Siinä sitten mentiin kaikki sen taitavan porokoiran perässä.  Tukikoira laitettiin pois, ja kokeiltiin josko Naava-herra nyt suostuisi töihin. Vaan eipä suostunut. Luimisteli aidan viertä, haisteli tukikoiran pissoja ja näytti keskaria.  Hänelle sitten vähän valotettiin asiaa uudelleen, ja saatiin tekemään töitä hetkeksi.  Hetken seurauksena multa meni ääni ja usko itseeni. Teki mieli minunkin heittää hanskat tiskiin ja todeta jotta tämä oli nyt tässä.

Pitkä iltalenkki, muutama satalitraa kyyneliä ja yö unet ja koetti seuraava paimennuspäivä.

Katselin aamupäivällä muiden hienoja suorituksia ja mietin menenkö ollenkaan Naavan kanssa. Ihana kasvattaja kysyi haluanko, että hän tulee meidän kanssa. Ja niinpää mentiin, nokka kohti uusia pettymyksiä. Vaan kuinkas sitten kävikään....

Naava lähti oitis paimentamaan!!! Haki poroja minun kanssa kiertäen vasemmalta ja takaa, haukkuen ja siirtäen koko porolauman seuraavaan aitaukseen. Sieltä haettiin porot käytävään, haukkuen ja juosten ajettiin porot takaisin isoon aitaukseen. Ja kun kutsuin Naavaa, hän rallatteli menemään, otti leikkiasennon ja lällätteli....Sain opastusta: älä mene kyykkyyn, älä kumarru eteenpäin, älä mene perään, äläkä nappaa koiraa kaulapannasta kiinni kun se tulee luo. Tätä tehtiin muutama kerta.

Iltapäivällä uudestaan poro aitaukseen, ja kasvattaja mukaan :) . Taas mentiin. Poroja on kiva paimentaa kun eivät tule ihmisten päälle ja toimivat mun mielestä loogisesti. Naava paimensi poroja hienosti ensikertalaiseksi ja kersaksi!  Ja luoksetulo sujui iltapäivällä jo paljon paremmin, jopa jäi eteeni kun aloin laittaa pipoja ym. päälleni ( paimennuksessa meinaa tuli hiki). Kyllä kannatti yrittää. Niinhän mulle sanottiin, että yön yli nukkuminen tekee ihmeitä, vaan enpä olisi uskonut sen tekevän noin suuria ihmeitä :))

Olipa kokemus, kaikenkaikkiaan. Kuulin juttuja porojen paimennuksesta, erotuksesta, koirista ym. ym. Välillä kaipasin sanakirjaa kun en ymmärtänyt kaikkia pohjoisen murteen sanoja. Santeri-poro teki kiusaa koirille aidan takana, juoksi ja uhosi ja onnistui harhauttamaan muutaman koiran, vaikka ei siis kuulunut ollenkaan paimennettavaan laumaan. Repe-poro taas ei kestänyt näiden nuorten koirien lällätystä, herkästi näytti kakaroille kaapin paikan ajamalla koiraa muutaman metrin takaa.

Tästäpä jää sulateltavaa ja muistojen arkkuun tallennettavaa. Maailmani on taas avartunut.