En tiedä missä vika kun nykyajan meininkiä ei tahdo ymmärtää. Tämä lienee vanhenemisen ongelmaa?
Viimeisin ärsytys kynnyksen ylittänyt kokemus oli koirakoulu. 85 e neljän kerran rallytokon jatkokurssista on aikamoinen hinta ja odotukset kurssia kohtaan sen mukaiset.
Ensimmäisellä kerralla näytettiin mitä osataan: vähän aikaa seuraamista. Ohjaajan kommentti sen jälkeen oli, että jos seuraaminen ei suju, on muiden rallytoko liikkeiden onnistumisen mahdollisuus heikko. Mietin, että pitääkö sitten lopettaa kurssi tähän....Kurssin lisätiedoissa ei mainittu mitään pääsyvaatimuksia...
Siitä sitten jatkettiin oikean sivulle, ja istuma-asennon löytämisen tarkkuutta palkkaamalla koiraa aina kun se laittaa tassut muovisen ympyrän päällä. Sinänsä hauskaa, mutta onko sillä niin väliä istuuko sentin vai kaksi väärässä kohtaa, tai miten kääntyy, me kun halutaan vain harrastaa.
Toisella kerralla jatkettiin tassujen laittoa ympyrällä, ja nyt myös takapään siirtymistä. Uutena tuli opettaa koira pyörimään paikallaan, sekä vasemmalle, että oikealle. Siinä meni toinen tunti. Paitsi että minulla kilahti. Kouluttaja laittoi kännykästä musat täysillä ja tanssahteli siinä edessä. Kännykän äänentoisto hallissa ei hivele korvia ja musiikkimakujakin on niin erilaisia. Kouluttajan pointti oli rentouttaa koiria ja ihmisiä, auts...kävipä aivan toisinpäin. Hermot kiristyi. Naava oli kiinnostunut vain hallin lattiamaton hajuista ja toisista koirista. Yhteistyöstä ei tullut mitään. Murahdin Naavalle. Siitäpä sitten nousi loppujen lopuksi aikamoinen kohu. Koirakoulussa ei hyväksytä minkäänlaista äänen korottamista. Koira paineistuu.
Minä en ymmärrä. Minulle punaisena lankana on rajat ja rakkaus. Huonosta käytöksestä saa murahtaa, ja heti kun käytös vaihtuu toivotuksi on kehujen aika. Toisinaan ei toivotusta käytöksestä pääsee eroon vain palkkaamalla toivottua käytöstä, "se lisääntyy mihin kiinnität huomiota", tai muilla konsteilla esim. etäisyyden lisäämistä, jos ohitustilanteet hankalia, tai suunnan vaihtamista jos koira vetää jne. Mutta ettei saa ollenkaan murahtaa tai sanoa ei, se ei mene mulle ymmärrykseen. Koiraemokin kouluttaa pentujaan murahtamalla, eikö se ole koiralle luontainen tapa kokea mikä käytös ei nyt ollut ok? Koira on laumaeläin, ja laumassa on aina pomo. Pomon täytyy olla oikeudenmukainen, johdonmukainen ja asettaa rajat kuka täällå määrää. Toivoisin olevani pomo koiralleni.
En missään nimessä hyväksy minkäänlaista koiran fyysistä kurittamista tai pakottamista, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä.
Tiedän ja ymmärrän, että positiivisella koulutuksella saadaan tuloksia ja hyvä yhteistyö aikaseksi, mutta se ei mielestäni sulje pois sitä normaaliin elämään kuuluvaa rajojen asettamista. Hiukan mietityttää sekin, että työkoirat pohjoisessa koulutetaan eritavalla kuin kotikoirat etelässä. Ja ne työkoirat ovat iloisia ja hommansa osaavia, niille on sanottu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja homma toimii. Väkivaltaa ei ole tarvinnut käyttää.
Tuntuu että mennään laidasta toiseen, niin kuin lastenkin kasvatuksessa, aikoinaan oli että joka vitsaa säästää jne. ja seuraavksi tuli vapaan kasvatuksen aalto, jolloin lapsi sai itse päättää kaikesta, jopa lähteäkö pakkaseen sandaaleissa vai saapikkaissa.
Onhan se hyvä, että koirakouluissa keskitytään postiiviseen koulutukseen, mutta on se aivan utopistinen juttu, että me ihmiset olisimme kuin robotteja, joille tunteet ei koskaan tule pintaan niin että pääsee ärähdys, murahdus tai vaikka, kauhistus sentään, jopa kirosana.
Ja minun rallytoko-kurssini loppui näihin kahteen kertaan. Sain loppukurssista rahat takaisin.
Painiskelen nyt vielä asian kanssa, kuka teki oikein ja kuka väärin ja missä mennään. Siksi tämäkin kirjoitus tuli tehtyä. Koirakouluja on Turussakin monia. Kun katsoin kursseja, aika moni oli jo loppunmyytyjä. Kaikki menee kaupaksi, eletään koirabuumi aikaa. Eli ei niin väliä koirakoulun omistajan puolelta, että millainen kurssi on, kun kaikki menee kaupaksi jokatapauksessa.
Lohdutuksekseni kuulin muutamalta ihmiseltä, että kyseisen koirakoulun kurssit ovat olleet heillekin pettymys. Kannattaa siis kysellä koirakoulujen kursseille osallistuneilta mielipiteitä ennen kuin varaa kurssin.
Minä nyt kerään taas itseni kasaan koitan olla armollinen itselleni, ja ennenkaikkea: nautin jokapäivä Naavan kanssa olemisesta, jopa silloin kun se vetää remmi suorana peurojen perään, tai kaivaa mun istuttamat kukkasipulit maasta ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti