Olen kesästä asti tehnyt säännöllisesti meditaatioharjoituksia valmiin ohjelman mukaan. Siis ei mitään munkkimaista hiljaa olemista tunti tolkulla suitsukkeita haistellen, vaan noin 10 minuutin ohjattuja sessioita. Olen jäänyt koukkuun; nyt ei päivä lähse käyntiin ilman tuota rauhoittumista. No, eihän se käyntiin aina lähde silläkään, eihän sekään ihmeisiin pysty, mutta tuntuu aina paremmalta kuitenkin tuon aikana ja jälkeen.
Samoja asioita siinä tehdään, ja toisinaan tulee samoja ajatelmiakin lopussa. Hetkessä elämistä harjoitellaan, ja minä varsinkin taidan harjoitella tuota loppu elämäni. Tunteiden hyväksyminen on ollut herättävä juttu. Tunteen voi nimetä, se saa tuntua sen ajan kuin tuntuu, mutta aina se menee ohi jossain vaiheessa, ja tulee uusi tunne. Helpottavaa asettua tunteen ulkopuolelle, silloin ei ehkä ajaudu väärään suuntaan ajatuksissa tai teoissa.
Yksi asia jota on vaikea oppia, ja joka on meditaation keskeinen asia, on aivojen tyhjentäminen kaikista ajatuksista. Siihen on monia keinoja, mutta mikään keino ei ole estänyt mun päätä kehittelemään jos mitäkin ajatusta. Pää kuin Haminan kaupunki-sanonta tuntuu sopivan hyvin kun kuvailen mun pään sisäistä toimintaa. Tässä esimerkki:
Aloitan meditoinnin hengittämällä syvään pari kertaa. Keho rentoutuu selvästi ulos hengitysten aikana. Sitten keskityn normaaliin hengitykseen. Seuraan vatsan aaltoilua hengityksen tahdissa, sisään ja ulos..
-onko mulla suunnitelmia ensi viikon aamupiireihin töihin, otanko edelleen kehonosia...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.
-sataakohan ensi lauantaina vettä kun on se metsä juttu, no ei kai se haittaa sadevaatteet on hyvät...Hups, takaisin hengityksen seuraamiseen.
-mitä kaikke pitää mökillä tehdä, ulkopöydän ja tuolit voi siirtää saunan terasssille....Hups, takaisin hengitykseen.
-pian on Naavan lonkkakuvausaika, pitäisikö jo varata aika...Hups, takaisin hengitykseen.
jne. jne. jne.
Miten tähän päähän voi mahtua niin monta eri ajatusta sen 10 minuutin aikana? Meditaation ohjaaja tuntuu tietävän ongelman, usein hän jossain kohtaa sanoo: jos ajatuksesi ja mielesi lähtee harhailemaan, palauta se lempeästi takaisin hengitykseen.
Että tällaista tällä kertaa:) Minä uskon (ja toivon) että vielä minä opin...keskittymään hengitykseen ja tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti