Pitkästä aikaa

 Syksy on jo pitkällä, lähes talveksi taipumassa, ainakin aamuisin kun mittarissa vain +3 lämmintä. Alkaa olla myös se aika, kun aamulenkeillä tarvitaan otsalamppua! Pitkä talvi edessä.

Kesällä kun lomailin, olo tuntui vetreältä ja virkeältä. Tuntui, että jaksan mitä vain, jopa opiskella. Niinpä hain opiskelemaan, vain lisätäkseni tietoani ja taitoani, työni ei olisi muuttunut, eikä palkkakaan. Kaikenkaikkiaan aivan päätön idea :)  Innoissani pääsin soveltuvuuskokeeseenkin. Sen jälkeen, oltuani jo pari viikkoa töiissäkin, iski todellisuus. Lomaillessa tuntunut hyvä idea opiskelusta alkoi töiden kaatuessa päälle tuntua aivan järjettömältä ajatukselta.   Onneksi asia ratkesi itsestään, soveltuvuuskokeessa jäin viiden pisteen päähän opiskelupaikasta. Olin todella helpottanut, ja tällä hetkellä olen vielä helpottuneempi. Hupaisaa jutussa oli, että pisteitä jäi puuttumaan monikulttuurisuus osiosta! Siis minä, joka olen maahanmuuttajien parissa työskennellyt jo vuosikymmeniä, en osannut tuoda tätä osaamisaluetta¨ tarpeeksi esille. 

Nyt teen töissä nelipäiväistä viikkoa. Perjantait ovat toistaiseksi vapaita. Olen onnellinen! Jaksan paremmin. Jaksoin viikonloppuna jopa leipoa korvapuusteja. Olen jaksanut lukea kirjoja. Rahaa saan tietenkin vähemmän, mutta olen pärjännyt.  Kaikkea ei voi mitata rahassa. 

Nautin kotona olosta. Kynttilöistä. Naureskelen Naavan touhuja. Ollaan mm. istutettu hänen kanssaan krookuksia, moneen kertaan. Minä istutan, hän kaivaa ne esille ja minä istutan ne uudelleen. Totuus on kyllä se, ettei minua niin naurattanut juuri sillä hetkellä, jälkeenpäin kyllä.