Tässä hän nyt on.
Jo kaksi vuotias. Meidän ainoa koira.
Sellainen kyljessä viihtyvä, rapsutettava.
Nukkuu yhä enemmän meidän sängyssä, jalkapäässä.
Ei edelleenkään osaa montaa sanaa vaikka kovasti yrittää ymmärtää. yrittäminen näkyy pään kallisteluna puolelta toiselle.
Nauttii pihalla olosta yli kaiken.
Vahtii peuroja, jotka viis veisaavat Naavan haukusta.
Katsoo eteisen ikkunasta kun lähden aamuisin töihin.
Sellainen hän on, ja paljon enemmänkin.
Onnea rakas Naava- Petteri, Napsukka Naapunen <3
Voi kiitos :) Ihanaa et on suloinen jonkun toisenkin mielestä :) Ja kiitos samoin mukavia marraskuun viimeisiä päiviä !
VastaaPoista