Täällä sohvalla mietin, jotta kuinka energinen kannattaa olla.
Ystäväpiirissä on sellaisia , jotka singahtelevat sinne tänne, ja kalenteri on täyttynyt kaikenlaisista aktiviteeteista. Ajoittain tunnen kateutta, kateutta siitä energia määrästä. Toisaalta taas olen niin valikoiva, mieluummin kotona kuin esim. huonossa teatteriesityksessä. Mun motto voisi olla: harvemmin mutta hyvää.
Kuulun penturyhmään, joka saa minut tuntemaan itseni vuoroin laiskaksi, vuoroin järkeväksi. Meillä on ollut pentu kaksi viikkoa, toisilla vajaa viikko, osa on jo käynyt pentukoulussa, bussissa, junassa ja vaikka missä. En tiedä kumpi tunne , järki vai laiskuus, on oikein, mutta mä haluan antaa pennulle nyt aikaa kotiutua. Kotona voidaan silloin tällöin harjoitella luoksetuloa ja luopumista ja siinä se. Ryhmästä huokuva joukkopaine sai mut kuitenkin nostamaan kevythäkin ja pennun autoon, ja ajamaan kylille lemmikkiliikkeeseen. Tunnen itseni tarmokkaammaksi ja 51 e köyhemmäksi. Kaupan myyjä oli jotenkin outo, hänen suhtautumisen pentuun oli väkinäistä, ei aitoa ihailua. Ja sain myös kuulla olevani tylsä ihminen joka pilaa koirien leikit....Kerroin että otan pennun syliin kun leikki aikuisen koiran kanssa alkaa olla liian rajua, pelastan siis Naavan Pihkan hampailta. Oikea ratkaisu olisi tarjota jotain muuta puuhaa pennulle, tai päästää Naava ulos tai toiseen huoneeseen. Olen tuota pihalle päästämistä toteuttanutkin. Hyvä opetus taas miten voi ohjata kannustavasti tai latistavasti.
Takaisin alkuperäiseen aiheeseen koskien energisyyttä.
Puolustelen omaa olemistani sillä, että on hyvä näinkin. Olen levollinen, en juokse mitään pakoon. Osaan hengittää ja nauttia ihan vaan olemisesta. Vähän samaa kuin silloin jalkavammaisena kun istuskelin terassilla, kuuntelin , katselin ja mietiskelin, ja kun katsahdin kelloon , olikin tunti mennyt huomaamatta.
On se hassua miten voimakkaasti muiden ihmisten tekemiset vaikuttavat , jos vaan kuulee niistä, ja niistähän kuulee nykyään helposti somessa ja toki ihan keskusteluissakin.
Syytän myös itseäni. Edelleen on tavaroita karsittavaksi, ikkunat pesemättä ja tämä rapistuva keho. Tarvittaisiin hiukan paljon energiaa lisää. Mistähän sitä saisi? Vitamiineja syön, terveellistä maalaisilmaa hengittelen ja kaikki on suhteellisen hyvin. Ehkä sitä vaan tulee kun istuskelen ja odottelen.
Jään odottamaan, osittain levollisena .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti