Tulihan se sitten tännekin, luulin jo et oltaisiin selviydytty, mutta pääsiäisenä sitten napsahti kohdalleni korona.
Lievää kurkkukipua parina aamuna, ja sitten kunnolla päälle . Pari päivää oli kaikki paikat tukossa, nenä, korvat ja pää. Sitten pikkuhiljaa helpotti.
Ensimmäiset kolme päivää taisin nukkua lähes koko ajan. Haastavaa kun meillä asuu pieni, energinen pentu.... Onneksi oli varastossa kaikenlaisia puruluita yms.
Itseäni ihmetytti etten yhtään jaksanut lukea. Suht hyvä kirja Kolme sisarta (Heather Morris) oli keskenkin, mutta ei pystynyt lukemaan.
Nyt alkaa olo tuntumaan terveeltä. Tosin vielä tulee aika kova hiki kun jotain tekee, puhuminen pistää yskimään ja unta riittää yhä, mutta alan olla työkuntoinen.
Ja kun minä alan olla terve, mies sai ekat oireet. Hänellä meni heti ääni ja kurkkukipu oli selkeämpi. Hän on vasta koronan alkutaipaleella, joten vielä ei tiedä meneekö yhtä helposti ja nopeasti ohi kuin mulla.
Pääsiäisenä, ennen sairastumista, ehdittiin hakea muutama orvokki. Kauneimmat huhtikuun päivät menivät sivusuun, mutta olihan siellä pihalla monenlaista muutamassa päivässä tapahtunut: lumet sulaneet lähes kokonaan, syreeneissä isot silmut, sinivuokot portin pielessä, raparperin tyngät näkyvissä, tulppaaneja tunkee maasta ja kolme surkean pientä valkoista krookusta jo kukkii.
Nyt sitten kohti toukokuuta. Siellä on äitienpäivää, koiranäyttely, koiratapaaminen, virkistystapahtuma töiden puolesta ja pentukurssi.
Nautitaan auringosta, tulevats vihreydestä ja lintujen lurituksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti