Vanhenemista

 Vammajalka on vaivannut aina aika-ajoin. Nyt on taas se aika.  Aamuisin nilkka on tuntunut jäykältä jo kuukausia, mutta vetreytynyt kunhan olen päässyt lenkin kolmanneksen käveltyä. Nyt  viime viikkoina nilkan kipu ei vaan ole hellittänty ja särkyä on ollut lähes koko ajan.

Pääsin terveyskeskukseen samana aamuna kuin sinne soitin! Pääsin myös röntgeniin ja koko homma vei vain tunnin. Pikkukunnassa on hyvä asua:)  

Nilkassa on pitkäaikaisen ärtymyksen seurauksena paljon kalkkia ja kantapäässä luupiikki. Buranaa, lepoa ja fyssarille kunhan särky helpottaa.  

Vajosin masennukseen. Mulla on kaksi koiraa, nuoria koiria, jotka tarvii lenkitystä. Ja mä tykkään kävellä, ainoa liikunta joka tällä hetkellä innostaa. Ja nyt netistä luin, että kävelyä pitäisi vähentää ja seisomista. Miten mä teen mun työtänikään kun olennainen osa päivästä on liikkumista? 

Mies ojensi kätensä ja veti minut kuopan pohjalta ylös. Hän selitti minulle,että ollaan vanhoja, vanhenevia, ja kaikenlaista krämppää tulee, niiden kanssa vaan eletään. Hän vakuutti, että tulen kyllä vielä kävelemään ihan yhtä paljon kuin aina. Ja minä uskoin.

Odotan nyt, että pääsen fyssarille saamaan jumppa ohjeita.

Onhan tää elämä nykyään sellaista, että välillä jämähtää selkä, jalka, niskat tai joku muua. Selkäjumppaa pari päivää ja taas matka jatkuu. Niskat vertyy venytyksillä,  toisinaan pakko mennä hierojalle, ja taas matka jatkuu.

Viisas tekisi näitä kehonhuolto jumppia säännöllisesti. Miten sitä saisi itsestään irti sen, että tulisi uusi rutiini jumpasta? Se vaatii vaan päätöksen, ja toteutuksen.  

ps. tykkään perunaleivoksista :). Oli pakko lääkärireissulla poiketa paikallisessa leipomossa.