Voihan kesäkuu, ja mitä tästä nyt kirjoittaisi....
Ei mennyt ihan kuin strömsössä. Väsähdin. Vaan ei semmoisista täällä sovi kirjoittaa...Nolottaa, hyväksyn väsähtämisen muilla, osaan olla empaattinen, tukeakin, mutta omalle kohdalle osumista en hyväksy. Päässä kaikuu vaan : " Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja annat mennä, heikot sortuu..."
Vastaan taistelu se vasta vie voimia. Mutta kun en vielä oikein osaa muuta. Olen siis taistellut: mökki siivottu, ikkunat pesty, nokkoset kitketty, huussi tyhjennetty (ikinä tehnyt moista! ) , klapit viety puuvajaan, uusia klapeja tehty klapikoneella, pinottu ne, viety puukuorma jne. Onneksi vielä on muutama puunpala työstettävänä ja siivottavaa riittää aina. Mieluummin kyllä noita puuhommia....
Mitäkö koirille kuuluu? Täällä ne rehottavat kuin rikkaruohot. Pihkan pentukurssi loppui viikko sitten. Viimeisellä kerralla oli pikkuinen 8vkoa vanha pentu tutustumiskäynnillä. En kyllä ymmärrä miksi 8 vkoa vanhan pitäisi tutustua koirakouluun ja muihin koiriin, kun vastahan se tutustuu uuteen perheeseensä! Miksi ihmisillä on niin kiire.... Pihka ei tahtonut keskittyä tehtäviinsä ollenkaan tämän uuden pennun takia. "Kauhukseni" totesin, että Pihka on ehkä koulukiusaaja...ei hyväksy uutta jäsentä ryhmään....No, ei kai sentään.
Pihkasta on tullut entistä rohkeampi kiipeilijä. Pöydälle meno sujuu näppärästi. Ja myös terassin rottinkisohvan selkänojalle kiipeäminen, jotta näkee keittiön ikkunasta sisälle. Pelästyin kun istuin sohvalla ja yht äkkiä Pihkan naama kurkistaa ikkunasta, joka on työtason yläpuolella!
Naavan kanssa kamppaillaan siitä, onko metsälenkit letkeitä vai ei. Naavallahan on extra hyvä nenä, joka ohjaa häntä voimakkaasti aina siihen suuntaan jossa peuran, jänisten yms. hajut ovat. Pysähdyn kun veto on liian kova, Naavan hellittäessä jatkamme matkaa. Tästä seurauksena lenkit ovat jojoilua, Naava tulee muutaman askeleen minua kohti ja juoksee taas etujoukkoihin vetämään. Siirryimme lyhyeen taluttimeen, jossa sujuu vähän paremmin. Kaupunkikävelyt sujuu paremmin, mutta kun meidän lenkkeily on pääasiassa metsässä ja kylätiellä.
Lähetin tämän kuvan miehelle ja kirjoitin, että tässä meidän vkl ruoka. Hän vastasi: "Meillä ei ole kaneja." Eipä ole, mutta meillä on perunoiden päälle tilliä, ja salaattiaineita. Suolaheinästä en tiedä mihin sitä käyttäisi?
Tällaista nyt. Olen tyytyväinen, että sain tämän tekstin aikaseksi. Kyllä se tästä....
Tunnistan hyvin. Muille suo, mutta itselle ei. Opetella sitäkin pitää, ei onnistu tuosta noin vaan. Toisilla auttaa puuhastelu, toisilla lepo ja vaikka luonnon ihmettely, pysähtyminen, kolmannella joku muu. Kuuntele itseäsi ja anna armoa!
VastaaPoistaOta aikaa omalle ololle.... <3
Kiitos Helmi <3
Poista