Yllätys "roska"

Palattiin sunnuntai iltana mökiltä ja hain narulta pyykit sisälle. Silmiin osui varpujen keskeltä jotain valkoista. Ihmettelin kuka on heittänyt nenäliinan tai muun roskan pihalle, ja menin hakemaan roskan.
Yllätys oli iloinen kun roska olikin pionin kukka!

Siinä se kukkii, koivun taimen kyljessä mustikanvarpujen keskellä. Vain yksi oksa ja siinä iso valkoinen kukka.  Eikä mulla ole valkoista pionia edes mökillä. Olen iloinen.

Ja ne pionit, jotka kaivoin esiin rikkaruohojen keskeltä, joille annoin uutta multaa, ravinneliuosta, vettä ja hoivaa, ne pionit ovat ilman kukkia, laiskoina ja vihreinä.
Kyllä on kummallista ja nurinkurista puutarhan hoito!

Valitusta

Jos et halua lukea valitusta, lopeta lukeminen tähän.

Mennyt viikko ei ollut niitä kevyimpiä.
Alkuviikon ramppasin terveydenhuollossa, ei sen takia että olisin tarvinnut apua, vaan sen takia, että byrokratia vaatii, että näin toimitaan.
Maanantaina tyksissä tuli vapauttava tuomio: luutumista tapahtunut, hyvään suuntaan mennään. Koomista oli, että kun lääkäri kysyi miten olen voinut, vastasin, että tosi huonosti. Kun jälkeenpäin luin lausunnon, lääkäri oli kirjoittanut: potilas voi hyvin!
Patti, jota luulin jo rasitusmurtumaksi, johtuukin luunsiruista joita on murtuman reunassa.  Vaikka jalkaan särkee vielä, tuo tieto auttaa sietämään särkyä paremmin.

Tiistaina työterveyshoitajalla terveystarkastuksessa. Tämä on pakollinen käytäntö yli 3kk kestävässä sairauslomassa. Täytin mielenterveys-alkoholinkäyttö-ja työuupumuslomakkeita.....
Keskiviikkona työterveyslääkärille, joka kirjoitti kaksi viikkoa sairauslomaa lisää. Hänen kantansa asiaan oli, että kunhan saan kepin pois ja kaksi kättä käyttöön, olen täysin työkykyinen lastenhoitaja.
Jep, mihinkäs minä niitä jalkoja, istumatyöhän minulla???
Jokatapauksessa kaksi viikkoa riittää minulle, haluan pienen, mutta kokonaisen palkkani takaisin!

Luulenpa, että kaiken tämän byrokratian syyllinen tässä tapauksessa on kela.Kelan näkemyksen mukaan tyksin kirurgian erikoislääkäri ei voi tietää onko leikattu jalkani jo työkunnossa...

Lauantaina Joiku pääsi vihdoin Kemiöön. Syyshortensian ja ruusupensaan viereen. Sinne missä Hifikin on, ja Kessu ja Kultsi.
Surullista ja lohdullista, nyt on rauha.

Tämän ei niin kevyen viikon kruunasi saunan jälkeen löydetty punkki. Kipeän jalan jalkapöydässä, tiukasti kiinni. Ei ole voinut olla siinä kauan, olisin saunassa huomannut. Saunan jälkeen istuin hetken keinussa, ja siinä se hyökkäys on todennäköisesti tapahtunut.
Taidanpa mennä punkkirokotteen hakemaan...Tiedän ettei se nyt tähän enää auta, mutta jatkossa. Koominen puoli tässäkin se, että punkki tarttuu minuun, joka liikun kaikista vähiten! Mies kulkenut kaikenmaailman heinikoissa jne. Ja minulle saunamatka oli liikaa....

Nyt sitten nokka kohti uusi pettymyksiä.
Tai toivottavasti parempaa viikkoa!

Viljelykset

 Täällä rehottaa!

Nyt on aika syödä!

Ei rikkaruohoja!

Kiitos äiti!

Suru

Joikun lähdöstä on kulunut 2kk ja 17 päivää.
Alkuviikosta tuli suruviesti, kolmikon viimeinenkin lähti. Koko pentue lähti runsaan vuoden sisällä.
Siellä he ovat Saga äidin kanssa, Aamos, Joiku ja Ainu-Liinu.

Jenni lauluaa : Itkuja varten on ihmisen silmät, vierikää kyyneleet. Tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet." 
Tänään ei ollut kepeät askeleet.


Tänään tuli Joikun tuhka.
 Suru iski kovalla kädellä.

Kunhan saan Joikun Kemiöön, sitten helpottaa.

Juhannusta

Se on keskikesän juhlan aika, juuri nyt.
Niin ne päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet soljuu eteenpäin. Joskus tie on vähän kuoppainen, on alamäkiä ja ylämäkiä, mutta tielllä pysytään, ja taas tulee juhannus.

Nautitaan tästä juhannuksesta, on se sitten tuulinen, sateinen, kylmä tai millainen vaan.
Me ollaan suvaitsevaisia ilmojen suhteen, purnataan kyllä, mutta vietetään ja nautitaan.

Iloista ja hauskaa, enrgisoivaa juhannusta kaikille!

Toivon minä :)

Ymmärrystä vailla

Taas olen ollut tyhmä, täyttä ymmärrystä vailla, mikä voidaan katsoa lieventäväksi asiaksi.
Mulla on kiire parantua. Aina mulla on vähän kiire kaikkeen, saada kaikkee, tehdä kaikkee ja ollakin kaikkee.
Lääkärin ohjeen mukaisesti: kivun sallimissa rajoissa, olen toiminut.
Ottanut itseäni niskasta kiinni, päättänyt, että keppeily loppuu nyt.
Tehnyt normijuttuja, vähän fuskaten (mm.mökin ja saunan siivousta).
Olen tunnollisesti jumpannut fysioterapeutin ohjeiden mukaan.
Lisännyt kävelyä pikkuhiljaa, miten senkin laskee, että kävely lisääntyisi muutamalla askeleella per päivä? Askelmittarilla tietty joo, mutta eipä ole tullut pidettyä koko ajan kaulassa kännykkää, jossa on jonkunlainen askelmittari.
Ja ottanut buranaa, kun sattuu sietämättömästi.

Usko loppui tänään ja soitin fysioterapeutille.
Tuli tuomio. Todennäköisesti olen rasittanut jalkaa liikaa, olen jättänyt kepit liian äkkiä pois ja ottanut buranaa, joka estää luutumista.
Kai olen muutakin väärää tehnyt, jos kertoisin kaiken...

Tässä sitä nyt ollaan, enkä vieläkään ymmärrä.
Kukaan ei kertonut, ettei saa syödä buranaa.
Kaikkea saa tehdä, eikä sit kuitenkaan saanutkaan.
Oma logiikka sanoo, et pitää tehdä, pitää liikkua, antaa jalalle harjoitusta.
Oikean määrän arvoiminen on mahdotonta.
Ehkä olen tehnyt yksittäisenä päivänä liikaa, ja sit lepäillyt pari päivää. Oisko oikeampi tapa ollut jokapäivä kohtuullinen rasitus?

Olisin tarvinnut tarkemmat ohjeet.
Jumppaa on helppo tehdä, siinä on paperilla kuvat ja miten monta kertaa ja kuinka usein.
Samanlaiset ohjeet olisin tarvinnut kaikkeen, tuntimäärät rasituksen ja levon suhteen jne.

Toivon kovasti, että tämä kaikki on vielä kuitenkin normaalia.
Ensi tiistaina kuulen tuomion.

Ei etene

Alkaa ottaa päähän tää toipilaana, puolikuntoisena, kepakkoihmisenä olo!
Alussa oli helppo ymmärtää, että paraneminen vie aikaa jne., mutta nyt mun mielestä mun pitäis jo olla normaali. Miks tää kestää näin kauan? Miks vieläkin sattuu?

Täällä mökillä ikkunat huutaa pesua ja pölypallerot imuria. Rikkaruohot lällättää pionipenkissä ja saunakin haluaisi juhannuskuntoon.
Ja mitä minä teen, minä istun keinussa ja käyn välillä sisällä ottamassa buranaa ja haudon jalkaa kylmäpussilla, että ottaa päähän!

Ainoa saavutukseni on, että olen saanut kukkia maljakkoon. Ylin kuva huussista ja tuo yllä oleva mökistä. Ihan sattumalta kynttilä ja kukat mätsää aika hyvin, tosi hyvin jos vielä sattuis tykkäämään keltaisesta, muulloinkin kuin pääsiäisenä.

Ehkä huomenna jalka on parempi, tai ylihuomenna, juhannuksena ainakin.