Ymmärrystä vailla

Taas olen ollut tyhmä, täyttä ymmärrystä vailla, mikä voidaan katsoa lieventäväksi asiaksi.
Mulla on kiire parantua. Aina mulla on vähän kiire kaikkeen, saada kaikkee, tehdä kaikkee ja ollakin kaikkee.
Lääkärin ohjeen mukaisesti: kivun sallimissa rajoissa, olen toiminut.
Ottanut itseäni niskasta kiinni, päättänyt, että keppeily loppuu nyt.
Tehnyt normijuttuja, vähän fuskaten (mm.mökin ja saunan siivousta).
Olen tunnollisesti jumpannut fysioterapeutin ohjeiden mukaan.
Lisännyt kävelyä pikkuhiljaa, miten senkin laskee, että kävely lisääntyisi muutamalla askeleella per päivä? Askelmittarilla tietty joo, mutta eipä ole tullut pidettyä koko ajan kaulassa kännykkää, jossa on jonkunlainen askelmittari.
Ja ottanut buranaa, kun sattuu sietämättömästi.

Usko loppui tänään ja soitin fysioterapeutille.
Tuli tuomio. Todennäköisesti olen rasittanut jalkaa liikaa, olen jättänyt kepit liian äkkiä pois ja ottanut buranaa, joka estää luutumista.
Kai olen muutakin väärää tehnyt, jos kertoisin kaiken...

Tässä sitä nyt ollaan, enkä vieläkään ymmärrä.
Kukaan ei kertonut, ettei saa syödä buranaa.
Kaikkea saa tehdä, eikä sit kuitenkaan saanutkaan.
Oma logiikka sanoo, et pitää tehdä, pitää liikkua, antaa jalalle harjoitusta.
Oikean määrän arvoiminen on mahdotonta.
Ehkä olen tehnyt yksittäisenä päivänä liikaa, ja sit lepäillyt pari päivää. Oisko oikeampi tapa ollut jokapäivä kohtuullinen rasitus?

Olisin tarvinnut tarkemmat ohjeet.
Jumppaa on helppo tehdä, siinä on paperilla kuvat ja miten monta kertaa ja kuinka usein.
Samanlaiset ohjeet olisin tarvinnut kaikkeen, tuntimäärät rasituksen ja levon suhteen jne.

Toivon kovasti, että tämä kaikki on vielä kuitenkin normaalia.
Ensi tiistaina kuulen tuomion.