Alkaa ottaa päähän tää toipilaana, puolikuntoisena, kepakkoihmisenä olo!
Alussa oli helppo ymmärtää, että paraneminen vie aikaa jne., mutta nyt mun mielestä mun pitäis jo olla normaali. Miks tää kestää näin kauan? Miks vieläkin sattuu?
Täällä mökillä ikkunat huutaa pesua ja pölypallerot imuria. Rikkaruohot lällättää pionipenkissä ja saunakin haluaisi juhannuskuntoon.
Ja mitä minä teen, minä istun keinussa ja käyn välillä sisällä ottamassa buranaa ja haudon jalkaa kylmäpussilla, että ottaa päähän!
Ainoa saavutukseni on, että olen saanut kukkia maljakkoon. Ylin kuva huussista ja tuo yllä oleva mökistä. Ihan sattumalta kynttilä ja kukat mätsää aika hyvin, tosi hyvin jos vielä sattuis tykkäämään keltaisesta, muulloinkin kuin pääsiäisenä.
Ehkä huomenna jalka on parempi, tai ylihuomenna, juhannuksena ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti