Oisko se hän?

Ajettiin viikonloppuna tapaamaan meidän uutta perheenjäsentä.
Ihan höpertyneenä ja pökertyneenä olen tuon tapaamisen jälkeen.
Niin ihania persoonia ihan jokainen.

Oli yksi rohkea, hän tutki kännykkää, puri sukkaa, maistoi laukun hihnaa ja riehui kettulelun kanssa.
Oli yksi jonka häntä heilui hurjasti kun hänelle puhui.
Oli yksi topakka, joka koitti saada kavereitaan hereille ja joka uskalsi yksin lähteä seikkailemaan suurempaan maailmaan.
Oli yksi suloinen pötköttelijä, joka nautti kun vatsan alta rapsutteli.
Oli yksi nautiskelija,joka valitsi aina pehmeimmän tyynyn, jonka päälle asettautui nukkumaan.

Onneksi ei tarvitse itse valita kuka meille muuttaa! Olisi aika mahdoton tehtävä, koska voi valita vain yhden.

Nyt he vielä opettelevat emonsa luona monia taitoja, ja sitten tammikuussa mennään hakemaan hänet kotiin.
Ja minä odotan. Vietän joulua lähimpien kanssa. Lomailen. Lepään.
Sitten teen vähän töitä, ja sitten, sitten haetaan hänet kotiin.

Eikö tää koskaan lopu?

Tämä viimeinen viikko ennen lomaa on ollut extra-super pitkä!
On ollut monenlaista hässäkkää töissä.
Kotona rauhallista.
Oikeastaan kotona olo on mennyt nukkumiseen tällä viikolla.

Ja että missä mallissa jouluvalmistelut?
No, mähän olen tavallaan jo viettänyt sen joulun...Ihan oikeesti toivon, että mun joulu palaa kun loma alkaa. Joulukoristeet oli valmiina ripustettavaksi, ja mitä teinkään...laitoin koristeet takaisin laatikkoon!
Tiistaina kun normaalit ?ihmiset laittavat jouluruokia, ostavat lahjoja ja siivoavat, me oltiin elokuvissa.
Osa leffasta meni torkkuessa. Joskus kun lapset olivat pieniä ja tein vuorotöitä nukahdin kun oltiin Leijonakuningasta katsomassa, mutta en kyllä sen jälkeen ole edes torkkunut.
Ei leffa ollut huono, minä vaan olin väsynyt.
Leffa oli Tarhapäivä. Ärsytti ja mietitytti taas kerran millaisiksi varhaiskasvatuksen työntekijät kuvataan. Hassuiksi, persoonallisesti pukeutuneiksi, omituisia sykkyräkampauksia ja jutut ovat jostain eri maailmasta.
Mietin vaan, että mistä tällainen kuva syntyy. Tosiasia taitaa olla, että ainakin osa työntekijöistä on juuri tällaisia; seura tekee kaltaisekseen, eli aikuisia, jotka yrittävät näyttää noin kuusi vuotiailta.

Omatunto hiukan kolkutteli tuosta joulun ohi marssista. Ja niin minä löysin kaupasta koristeita, jotka pystyin ripustamaan ikkunaan.

Nyt vielä viimeinen työpäivä edessä. Hymyilyttää jo.

Valmisteluja

Maltillisesti ja kärsivällisesti odotan pennun kotiin tuloa.
Jotain pientä tässä pitää kuitenkin ehdottomasti tehdä, jotta jaksaa olla kärsivällinen.

Ensimmäinen lievitys odotukseen tuli työkaverin toimesta, sain tällaisen turvaliivin pikkuiselle.

Seuraavaksi piti varustautua ensi kohtaamista varten. Ostettiin tassupeitto ja lelu. Ne jätetään kasvattajakotiin keräämään tuttuja hajuja, jotta kotiinlähtö olisi pennulle helpompaa tuttujen hajujen saattelemana.

Kolmas lievitys reissu tehtiin Mustiin ja mirriin ja ostettin valjaat, turvavyö ja talutin.
Jotenkin epätodellinen olo vaikka valmistautumisia ollaan  tehty. Ehkä asia muuttuu todellisemmaksi kun pentu henkilöityy, eli kun saadaan tietää kuka meille oikein muuttaa.

Vielä on hankittava pieni kaulapanta, muovimattoa ja oviaukkoon portti.
Ja pennun unipaikka saadaan.

Odotusaikaan  mahtuu myös toisenlaisia tunteita. Varsinkin tällä viikolla kun Veiti olisi täyttänyt 12 v. tuli surullisia tunteita.
Sydäntä riipii syvältä, tekee kipeää ja toisaalta kun katselee pentujen kuvia,sydän meinaa pakahtua moisista söpöläisistä. Voimakkaita tunteita.

Keikka

Olipa sellainen lauantai ilta jota muistellaan vielä vanhanakin!
Eka kertaa aitiossa. Ei tarvinnut jonottaa, ei sisälle, ei ulos eikä vessaan.
Aitiossa oli tarjolla kahta erilaista pizzaa, monenlaista juotavaa, juustokakkua ja kaikenlaisia sipsejä.
Seurakin oli hauskaa, vaikkei tunnettu porukasta kuin yksi pariskunta.
Aition edessä oli vähän kuin parveke, jossa oli tuolit, ja siinä oli mahtava paikka seurata keikkaa.

Tähkä jaksoi taas vetää keikan täydellä energialla. Totuttuun tapaan tuli yleisön joukkoon laulamaan pari biisiä.
Joku nätti nainen sai tähtihetken, kun Lauri lauloi hänelle, hänen edessään koko biisin.
Mahtava yllätys oli, kun Erin tuli lavalle laulamaan Minä olen sinun, yhdessä Laurin kanssa. Seuraavaksi haluaisinkin Erinin keikalle.

Kolme mun suosikkia Laurin biiseistä on Minun Suomeni, joka kertoo myös minun Suomestani, toinen on Sinä olet minun, kaunis, riipaiseva, ja kolmas samaan aiheeseen kuuluva Mä en pelkää.

Sunnuntai olikin sitten sellainen vetämätön päivä.
Koitin pariinkin otteeseen nukkua päikkärit, mutta ei pystynyt. Niinpä päivä meni sellaisessa pienessä harmaassa sumussa.

Mutta siis kyllä tämä menee vuoden 2019 top kolmoseen :)

Hiipuuko?

Voi voi kun ei ehdi...
Aina tämä vauhti vaan kiihtyy ennen joulua. Olisi vaikka mitä joulumarkkinoita ja joulukonsertteja ym. joihin olisi kiva mennä, mutta kun on menoja, eikä kahteen paikkaan kerkiä yhtäaikaa

Tälläkin viikolla olisi pitänyt kiitää suoraan työ-juhlasta kauneimmat joululaulut konserttiin. Ehtinyt kyllä olisi, mutta kyllä juhlat vei voimat. Työ-juhla onnistui kyllä,vaikka pelkäsin että tietokone, kaiuttimet tai videotykki tekevät mulle oharit. Varmuuden vuoksi otin kotoa oman tietokoneen, meillä on sen kanssa luottamuksellisempi suhde.

Viikonloppuna olisi markkinoita, mutta mies joutuu töihin ja minäkin menen nuorimmaisen kotiin siivoamaan.
Mutta lauantai illalla juhlitaan Tähkän seurassa! Mun ainoa pikkujoulu tänä vuonna.

Mun jouluinnostus meinasi tällä viikolla hiipua.
Koitan nyt käynnistää sitä uudelleen.
Tämä työ vaan..nyt ei olla askarreltu tonttuja ym. mutta on joulukirkko, joulukonsertti, joulujuhla, joulunäytelmä, joulukalenteri, joulupiparien leivonta jne. jne. ja mulla alkaa tulla korvistakin ulos kaikki jouluun liittyvä.
Koska liika on aina liikaa, mulle.

Nyt saan kuitenkin rauhoittua viikonlopun viettoon.
Kyllä se tästä.
Ja jeeeeee...tänään oli tilipäiväkin:)  (pieni tili, suuri ilo)

Tapahtui kaksi viikkoa sitten...

Lauantai sunnuntai vastaisena yönä näin unta, että meillä oli kettu. Ja se kettu synnytti poikasia. Kahdelle annoin nimenkin unessa.
Sunnuntai aamulla seitsemältä avasin kännykän.
Meille oli syntynyt pentu!

Kuvissa näkyi mustia ja ruskeita pentuja, ihan koiran näköisiä jo.
Itkuhan siinä tuli.
Sunnuntai sai ihan uuden ilmeen.
Jääkaapista kuohari pullo, ja niin me skoolattiin ja juotiin sunnuntai aamulla seitsemän jälkeen kuoharia.
Eihän siinä meinannut järki pysyä päässä. Pari viestiä lähimmille ja lisää kuoharia.

Poskilihaksissa alkoi tuntua, hymyily vaan jatkui.
Haberin Nyt saa tuulettaa biisi alkoi soida päässä. Ja pakkohan se oli laittaa oikeastikin soimaan.

Joku typerä ääni sisällä sanoi että vielä voi tapahtua vaikka mitä, ei kannata iloita vielä.
Onneksi järjen (eikä oikeasti ole edes järjen ääni, vaan typerä vanha uskomus,itku pitkästä ilosta jne.) ääni sai häipyä Kun on syytä iloita, kannattaa heti iloita! Elää tämä hetki juuri nyt, ja nyt on lupa ja syy iloita.

Olin jo valmis Mustiin ja Mirriin: valjaat pienelle, ja turvavyö...
Nimikin vielä puuttuu. Kun en tiedä kuka se heistä on, miltä näyttää.
Jotain oli kuitenkin saatava tehdä, lisää kuohuviiniä, ja lähetin kukkia. Höpsö minä.
Saan olla höpsö!

https://www.youtube.com/watch?v=cjwiGkhVBhI

Kiitos hyvää

Helmiltä kopioin tämän idean keskittyä nyt kaikkeen hyvää, mitä elämällä on tarjota juuri nyt.

-Nelipäiväinen työviikko tällä viikolla tuntuu hyvältä. Pidennnetty vapaa antaa mukavasti voimia lisärutistukseen ennen joululomaa.

-Tiistaina sain valmiiksi joulujuhlavideon. Iso helpotus. Voisi sitä vielä viilailla hienommaksi, mutta päätin, että on riittävän hyvä.  Tämä on myös positiivinen asia, että osaa tyytyä riittävän hyvään.

- Black Fridaynä tilaamani housut tulivat, ja ne olivat molemmat sopivan kokoisia ja hyviä. Annoin itselleni luvan pitää molemmat housut.

- Veronpalautus tuli keskiviikkona. Kivaa aina kun tilillä on jotain. Edes hetken;)

-Punaisia samettisia tyynynpäällisiä tuli sittenkin Ikeaan lisää hyvissä ajoin ennen joulua. Nyt minulla on niitä kolme

-"Personal traineri" tuli ja sain jo perjantaina lenkkiseuraa. Sadekaan ei haittaa kun on hyvät vaatteet.
Ja seuraa.

-Joululoma edessä
-Lomapäiviä jäikin vielä

- Pihasauna . Kyllästynköhän siihen vielä? Totunko joskus niin, etten sinne mennessä enää ajattele miten ihana se on?

-Hiljaisuus kotona. Ei kuulu liikenteen ääntä, ei naapurin ovikelloa, ei lasten huutoa, mutta kuuluu sadepisaroiden ropina ja tuulen humina.

-Lauri Tähkän Minun Suomeni. siinä on myös minun Suomeni.(Lauri voi laulaa mitä vaan, ja se kuulostaa uskottavalta ja hyvältä, kuten virsi Kosketa minua henki) .

Siinäpä ne.
Kyllä sieltä syvyyksistä  sai kaivettua hyvyyksiä :)