Tapahtui kaksi viikkoa sitten...

Lauantai sunnuntai vastaisena yönä näin unta, että meillä oli kettu. Ja se kettu synnytti poikasia. Kahdelle annoin nimenkin unessa.
Sunnuntai aamulla seitsemältä avasin kännykän.
Meille oli syntynyt pentu!

Kuvissa näkyi mustia ja ruskeita pentuja, ihan koiran näköisiä jo.
Itkuhan siinä tuli.
Sunnuntai sai ihan uuden ilmeen.
Jääkaapista kuohari pullo, ja niin me skoolattiin ja juotiin sunnuntai aamulla seitsemän jälkeen kuoharia.
Eihän siinä meinannut järki pysyä päässä. Pari viestiä lähimmille ja lisää kuoharia.

Poskilihaksissa alkoi tuntua, hymyily vaan jatkui.
Haberin Nyt saa tuulettaa biisi alkoi soida päässä. Ja pakkohan se oli laittaa oikeastikin soimaan.

Joku typerä ääni sisällä sanoi että vielä voi tapahtua vaikka mitä, ei kannata iloita vielä.
Onneksi järjen (eikä oikeasti ole edes järjen ääni, vaan typerä vanha uskomus,itku pitkästä ilosta jne.) ääni sai häipyä Kun on syytä iloita, kannattaa heti iloita! Elää tämä hetki juuri nyt, ja nyt on lupa ja syy iloita.

Olin jo valmis Mustiin ja Mirriin: valjaat pienelle, ja turvavyö...
Nimikin vielä puuttuu. Kun en tiedä kuka se heistä on, miltä näyttää.
Jotain oli kuitenkin saatava tehdä, lisää kuohuviiniä, ja lähetin kukkia. Höpsö minä.
Saan olla höpsö!

https://www.youtube.com/watch?v=cjwiGkhVBhI