Valmisteluja

Maltillisesti ja kärsivällisesti odotan pennun kotiin tuloa.
Jotain pientä tässä pitää kuitenkin ehdottomasti tehdä, jotta jaksaa olla kärsivällinen.

Ensimmäinen lievitys odotukseen tuli työkaverin toimesta, sain tällaisen turvaliivin pikkuiselle.

Seuraavaksi piti varustautua ensi kohtaamista varten. Ostettiin tassupeitto ja lelu. Ne jätetään kasvattajakotiin keräämään tuttuja hajuja, jotta kotiinlähtö olisi pennulle helpompaa tuttujen hajujen saattelemana.

Kolmas lievitys reissu tehtiin Mustiin ja mirriin ja ostettin valjaat, turvavyö ja talutin.
Jotenkin epätodellinen olo vaikka valmistautumisia ollaan  tehty. Ehkä asia muuttuu todellisemmaksi kun pentu henkilöityy, eli kun saadaan tietää kuka meille oikein muuttaa.

Vielä on hankittava pieni kaulapanta, muovimattoa ja oviaukkoon portti.
Ja pennun unipaikka saadaan.

Odotusaikaan  mahtuu myös toisenlaisia tunteita. Varsinkin tällä viikolla kun Veiti olisi täyttänyt 12 v. tuli surullisia tunteita.
Sydäntä riipii syvältä, tekee kipeää ja toisaalta kun katselee pentujen kuvia,sydän meinaa pakahtua moisista söpöläisistä. Voimakkaita tunteita.