Pihka muutti meille!

  Huh mikä hakumatka!  Ensinnäkin aika pitkä, ajoaikaa ripsakasti yli 6 tuntia ja perjantaina vesisadetta ja lauantaina lunta ja myrskyä. 

Yövyttiin hotellissa ja nautittiin pitkästä aikaa ravintola ruuasta. En saanut pidettyä itseäni kurissa odoteltuamme jälkiruokaa 50 min, vaan kävelin hovimestarin luo ja sanoin napakasti asiasta. Jälkiruoka ilmestyikin lähes samantien pöytäämme ja saimme sen ilmaiseksi... Eihän meillä ollut kiirettä, mutta olimme jo istuskelleet syömässä yli tunnin ja pitkän ajomatkan jälkeen halusin jo päästä lepäämään, ja pois ihmispaljoudesta (seli-seli).

Nyt meidän lauma on koossa. Naava otti hämmästyneen hämmentyneenä Pihkan vastaan. Illan kuluessa löytyi jo yhteinen sävel, ja leikki. Naava antaa Pihkan ottaa lelun, luun tai mitä vaan, hän on niin kiltti <3.  Onneksi seuraavana aamuna jo ymmärsi että saa pitää myös itsellään luun, käänsi pyllynsä aina pentuun päin ja kyllähän pentu ymmärsi vihjeen.

Onneksi on viikko lomaa. Saadaan rauhassa tottua toisiimme. Kaksi vuotta sitten oli sama tilanne, Naava tuli meille, miten olen jo unohtanut kaiken, ja miten nopeasti aika menee. 

Asiasta toiseen. Jotenkin hävinnyt kirjoittamisen into ja ilo.  Tapahtumia ympärillä kyllä on ja siis aiheita, mutta joutuu liikaa miettimään mitä voi kirjoittaa. On loukkaantuvia ihmisiä, vaitiolovelvolliuutta yms. En voi kirjoittaa ihan suoraan mitä ajattelen ja tunnen.  Vaihtoehtona päiväkirjaan kirjoittaminenkaan ei oikein houkuttele. Kattellaan nyt miten edetään, kaikki tämähän on vapaaehtoista.

 

Kevät!

 Tänään tarkeni istua terassilla ja lukea. Tuli jopa niin lämmin, että kaipasi juomaa ;)  Kyllä aurinko ja lämpö tekee hyvää mielelle.

Olen nyt viikon verran jokapäivä heittänyt vähintään yhden tavaran pois. Koitan karsia turhaa pois. En toki ole ihan roskikseen heittänyt, osa on kelvannut kierrätykseen. Yritän jatkaa tätä jonkin aikaa vielä. Kiertoon on lähtenyt mm. takki 10 vuoden takaa, oli alunperin liian iso, eikä vaan ole tullut käytettyä.

Talvitakit olivat tuulettumassa ja siirsin ne pois. Uutisissa sanottiin juuri, että kylmät ilmat palaavat...eiiiiii.

Kutosin jämälangoista raitasukat.  Mitähän keksisi seuraavaksi kutoa?  Nyt on tullut virkattua  pari pipoa ,muutama ampiaispesä ja näitä raitasukkia.

Muutama työpäivä ja sitten on viikko lomaa.

4*

 Pitkästä aikaa oli neljän tähden illallinen. Meidän ystävät olivat taas keksineet hienon teeman, maan, ja nyt se oli Ukraina.

Kattauskin oli hieno.

Ruokana oli muunneltua borskeittoa, kievin kanaa ja rahkalettuja appelsiinipalojen ja mustikoiden (huom värit) kera.

Olipa jälleen ylellistä istua ja nautiskella, ruuasta ja seurasta.

Kauhea keskiviikko

 Kurjin asia, tai yksi kurjimmista on käydä hammaslääkärissä. Viimeisin käyntini oli yksi kamalimmista. Kysyin edellisellä käyntikerralla hammaslääkäriltä, että varaanko ajan suuhygienistille, niin oli aiempina vuosina toimittu. Nyt hammaslääkäri sanoi, että voi ottaa itse hammaskiven pois kun sitä on niin vähän. Joopa joo, kaikki on suhteellista. Keskiviikko aamuna istuin tunnin siinä tuolissa ja puhdistettiin koneella ja ronkkimalla.

En tiedä kumpi oli kamalampaa. Ultraäänilaite vinkui ja  hampaita vihloi, ronkkimisessa taas tuntui että hampaat irtoavat suusta hetkenä minä hyvänsä. Kerran hammaslääkäri lopetti ja kysyi onko kaikki hyvin. Olin niin kauhuissani, etten edes tajunnut minulta jotain kysyttävän, niinpä hän kevyesti (ainoa kevvyt kosketus häneltä...) kosketti minua olkapäähän ja toisti kysymyksen. Kysyi myös, että voidaanko jatkaa, nyökkäsin vaan, halusin että kidutus loppuu mahdollisimman pian.

Tärisin, eikä minusta koskettanut siihen tuoliin kuin takapuoli ja selän keskiosa, siltä tuntui. Lopuksi putsattiin kasvoista veri.... 

Sain ohjeeksi purskuttaa suuta pari kertaa päivässä corsodylillä, jottei ikenet tulehdu... 

Kerran vielä samalle hammaslääkärille, mutta sen jälkeen EI enää ikinä. 

Maailma on kehittynyt huimasti, on keksitty jos mitäkin, mutta miksei kukaan ole keksinyt kivutonta hammashoitoa?

Kevättä kohti

 

Vai onko tämä jo kevättä kun aurinko paistaa, lämpötila päivällä +8 eikä tarvitse otsalamppua aamulenkeillä kuin niinä aamuina kun menen 7:ksi?

Odotan niin, että lumi sulaa ja syksyllä istuttamani tulppaanit, krookukset ja lumikellot pulpahtavat esiin. Voi olla yllätyksiä tiedossa kun Naava niitä sipuleitä silloin syksyllä kaivoi esiin ja siirteli...

Naistenpäivänä sain puhelun, jossa ystäväni kysyi haluaisinko, että hän tekisi minun huhti-ja toukokuun perjantait! Olin jo päättänyt olla murehtimatta nelipäiväisen työviikon loppumisesta, ja kuinkas sitten kävikään! Näinkö voisi luottaa jatkossakin, että asiat ratkeavat parhain päin ilman murehtimista? Pari päivää pystyin luottamaan, sitten alkoi taas järjetön murehtiminen, eikä huolta,AINA löytyy asioita joita voi murehtia.

Kivoja asioita on tiedossa. Parin viikon päästä meillä on viikon loma. Loman aikana tapahtuu kivoja asioita roppakaupalla: mennään Lauri Tähkän konserttiin, lapsenlapsen nimiäisjuhla ja meille muuttaa Naavalle kaveriksi Pihka:) . Koomista, kun viime aikoina, vuosina,ei ole tapahtunut juuri mitään, ja nyt 2022 vuonna alkoi tapahtumaan isosti. Sydän on kovilla, tuntuu että se laajenee, jotta sinne mahtuu lisää, ja siksi se vähän sattuukin. Kummallista, ihanat asiatkin näköjään voivat sattua sydämeen, ainakin mulla.

Ostin meille lettupannun, jotta saadaan nuotiolla paistettua lettuja. Sinällään huono juttu, että paino nousee, siis vatsa kasvaa, muutenkin, mutta..... Mulla on se yksi lukema vaa´alla jota ei saa ylittää. No, nyt se on taas kerran ylittynyt, katsotaan saanko sen taas alemmas.  Kyse on muutamasta kilosta, mutta ne muutamat tuntuvat tosi ahdistavilta farkuissa. 

Auringon valoa kaikille kirkastamaan mieltä ja tuomaan lohduttavaa lämpöä!

ps. Olen kyllä tietoinen maailman tilanteesta. Pelkään ja tuleva ahdistaa. Mietin mielessäni miten tällaista voi tapahtua nykyaikana. En halua siitä tämän enempää kirjoittaa. Halusin vaan lisätä tämän, jotta ette luule minun elävän jossain vaaleanpunaisessa kuplassa....

Hyvää ystävänpäivää

 

Sellaista ystävyys on, sellaista sen pitäisi olla: helppoa.  

Voi kertoa kaiken ja saada vastauksia, uusia näkökulmia, mielipiteitä ja ehdotuksia.

Ehkä tärkein asia ystävässä on, että ystävä on aina sun puolella. Suurimman tunnekuohun jälkeen pystyy kyllä itsekin näkemään omia virheitään, mutta tunnekuohun keskellä tarvitaan vain tukea ja lämpöä.

Osaa ystävistäni en näe kovin usein, silti olette tärkeitä.

 

Kiitos että olette, ystäviäni <3

Isovanhemmaksi :)

 

 

Tämä viikko on ollut tunteiden myllerrystä.

Viime sunnuntaina sain ensimmäisen lapsenlapseni.  

Erilaisia tunteita kerääntyi kasoittain. Oli/on vähän vaikea ymmärtää itsekin itseäni, kun tunteet eivät olleetkaan pelkkää onnen huumaa. Oli myös luopumista, nyt viimeistään lapseni on todella aikuinen; hänestä on tullut Isä ja hänellä on oma perhe. Mieltä askarrutti myös oma uusi asemani: miten paljon saan olla mukana lapsenlapsen elämässä, pyydetäänkö apuani, tarjoanko sitä, olenko liikaa tunkemassa kylään vai liian vähän, kaipaavatko neuvoja vai haluavatko pärjätä itse . Miten osaan olla oikein, haluan olla mukana ja läsnä, haluan elää myös omaa elämää ja sitäkin kautta antaa heille omaa rauhaa.

Ensimmäinen tapaaminen pienen pojanpoikani kanssa oli aika jännittävän ihanaa. Siinä hän oli sylissäni,pikkuinen, me juteltiin ja ihmeteltiin toisiamme. Hänkin availi suutaan  ja melkein jo sanoi jotain, ihan selvästi keskusteli ;)  Uskon että hänen kanssaan tulee vielä paljon hyviä juttutuokioita.

En tiedä vielä mikä olen. Vierastan mamma- ja mummo- sanoja ja mummi meillä on jo. Mikä minusta tulee? Maamo, nonna, mimmu, kuulostavat hauskemmilta. Onhan ne ehkä vähän outoja, mutta niin olen kai minäkin :)

 Kaikesta myllerryksestä huolimatta, olen tosi onnellinen: yksi unelma on taas toteutunut !