Vuoden 2014 parhaat hetket

Synttärit
Toukokuussa kotona. Lähimpien kanssa, Hyvää ruokaa ja ne kaikki laulut. Minun näköiset juhlat.
Kesällä mökillä. Sukulaisten kanssa. Hyvää ruokaa, ihana ilma, yhdessä oloa ja lopuksi vielä uiminen, tyyni vesi ja niin lämmintä, vedessä ja maalla.

Kesäloma
Se vaan on aina vuoden parhaita juttuja. Ei kiirettä, Rentoa.

Ihanat sanat
Yllättäin kuultu positiivinen palaute. Ne jää mieleen. Niitä kaivaa sieltä sydämen aarrearkusta silloin tällöin lohdutukseksi kun maailma ei kohtele hyvin.

Seili
Se oli niin koskettava. Tanssijoiden luoma meri ja muut tapahtumat ja musiikki.

Tanssiminen
Se on mun juttu. Musiikki ja liike, rytmi. Bailatino, lavatanssit ja Venus. Ja välillä kotonakin ;)

Kylpyläreissu Tallinnaan
Uusi kokemus. Hoitoja jokapäivä. Äidin seurassa. Ylellistä. Eka kerta sviitissä.

Joulu
Saatiin jouluksi lunta. Ja meille tehtiin joulun alla ruokaa mökillä!
Ja äidin tekemä sienisalaatti tapaninpäivänä, se on aina tähtihetki kun sitä syö.

En tykkää

En tykkää käydä lääkärissä. Aina sellainen olo, että olenko nyt varmasti tarpeeksi sairas.
Jospa kuitenkin kipu menisi ohi itsestään. Toisaalta taas kaikki sanovat, että mene nyt ettei tule pahemmaksi.

Yskän takia on turha mennä lääkäriin. Vaikka miten meinaisi tukehtua ja keuhkot kipeenä, se on aina vain viruksen aiheuttamaa jotain pientä, yskänlääkettä korkeintaa saa avuksi. Ja vaikka kestäisi kuukauden, sekin normaalia. Siis yskä ei ole syy mennä lääkäriin.

Sellaiset tapaukset on helpoimpia kun ei esim. pysty enää kävelemään. Silloin tietää ettei mene turhaan lääkäriin. Kerran sain jonkun kipsin jalkaan, ja kävelin lääkäristä ulos itsetunto ehjänä.
Kerran myös minut unohdettiin sinne kipsaushuoneeseen. Lääkäri käski odottaa ja poistui huoneesta. Ja minähän odotin. Joskus tunnin päästä joku hoitaja tuli käymään huoneessa ja päivitteli, että miksi minä siellä yksikseni istuskelen.

Toisaalta pitää olla iloinen jos pääsee lääkärin vastaanotolta ulos terveenä.

Enkä kyllä myönnä että minulla olisi matala kipukynnys. Vaikka eihän sihen mitään yleispätevää mittaria ole. Joskus kysytään numeroilla kivun määrää.  Nollasta kymppiin, ei minulla ole koskaan ollut 10 kipua.

Maanantaina olen taas menossa lääkäriin. Ei kai voi sanoa taas, koska käyn harvoin lääkärissä, ehkä kerran vuodessa. Kaksi viikkoa olen odottanut kivun menevän pois. Ei ole mennyt.
Varmaan saan buranaa. 

Missä olet sisustussuunnitelija?

Tarvitsen sisustussuunnittelijan!
Tiedän mitä haluan, mutta en osaa sovittaa niitä paikoilleen.
 
Ensinnäkin tarvitaan mökille kunnon vaatekaappi. Ollaan toki pärjätty 17 vuotta ilmankin, mutta aina sitä on kaivattu. Nykyään vaatteet ovat koreissa hyllyillä ja loput kasseissa sängyn vieressä ja alla. En vaan saa mahtumaan kaappia makuuhuoneeseen. Porinmatti vie tilaa. Pitäisikö siitä luopua?
Toisaalta sen tuoma lämpö on ihan erilaista kuin mikään muu lämpö, sellaista pehmeää, suloista.
Kulmahyllykö pois? Olen kiintynyt siihenkin, mutta ehkä pystyisin luopumaan. Siinä olevat kirjat voisi siirtää katon rajaan rakennettaviin hyllyihin, ehkä.

Keittiö, tai keittiökomero/käytävä vaatii kiireisesti parannusta. Jää-pakastinkaappi peittää osittain ikkunan. Haluaisin tiskata niin, että voin samalla katsoa ikkunasta kun linnut syö lyhteestä jyviä.
Haluan kaappeja, joista löydän helposti tavarat. Kaappeja, jotka olisivat hiiritiiviitä.
Nyt hellan vieressä oleva avokaappi on ihan tyhjänä. Siinä on ollut vesipumppu, ajalla jolloin vesi vielä juoksi sisään. Olisihan sekin ihanaa, jos se joskus vielä juoksisi taas sisään.
Keittiökäytävän toiselle puolelle voisi laittaa jotain hyllyjä tai tasoja.

Joku ulkopuolinen, ammattilainen näkisi tilan ihan uudella tavalla. Sitä kaipaan.

Olohuoneessa on puuhella ja takka. Toisesta voisi luopua.
Kuistin voisi lämpöeristää ja suurentaa. Silloin voisi ulkovaatteet jättää sinne. Olohuoneeseen voisi tehdä ikkunalliset pariovet päätyyn. Ovista pääsisi isolle terassille mökin taakse.
Tämä viimeinen kappale tässä on suunnittelua lottovoiton jälkeen. Ensimmäiset kaksi kappalette on ihan toteutettavissa. Paitsi että sisustussuunnittelijan palkkaamisen jälkeen, ei jäisi enää rahaa itse remonttiin.

Kaiken toisinaan valtaavan tyytymättömyyden jälkeen oli ihanaa kun poika sanoi, että täällä on tarpeeksi tilaa ja tämä on juuri se, mitä hän joululta odottaa.

Ai niin, ikkunat olisi kiva uusia. Saisi helpommin pestyäkin. Nyt kaikkia ikkunoita ei voi avata, kun ne on naulattu kiinni...

Tapaninpäivä

Joulu on aikaa jolloin kuuluu olla lähimpien kanssa.
Niinpä Joikun veli tuli tapaninpäivä vierailulle. Oli meillä aika tohinaa kun kaikilla oli niin paljon asiaa. Pikkukoira oli innoissaan kun oli uusi setä Aamos leikkikaverina.

Toinen on tosi iso, ja toinen pikkuinen. Pikkukoira tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa. On pienestä asti tottunut olemaan toisten koirien kanssa. Ja tottunut myös siihen, että on pienin ja pitää olla nöyrä.
Pikkukoira nuolee suun pieliä  ja ellei se auta, kierähtää maahan selälleen. Luikertelee ja matelee kunnes on saavuttanut toisen hyväksynnän. Sitten onkin leikki valmiina alkamaan.

Veljekset. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että sieltä on joku tulossa. Oikeastaan veljekset ovat lähes koko ajan samaa mieltä kaikista asioista.
Ulkoilua, luun syömistä ja leikkimistä, ehkä täydellinen päivä lapinkoirille.

Joulupäivä

Joulupäivän aamulenkillä.
Melkein kuin lapissa.
Eikä yhtään vastaantulijaa. Eikä edes eläinten jälkiä. Paitsi omien koirien.
Joulukirkko jäi väliin. Autolla lähtö 13 asteen pakkaseen tuntui vähän turhalta. Ja lähempänä taivasta olin metsässä.

Jo kymmenen minuutin oleskelu luonnossa laskee verenpainetta ja parantaa mielialaa.
Töissä sattuu ja tapahtuu, sen takia minulla on vasen olkapää vihoitellut koko joulun. Metsässä liikkuminen ei näytä siihen tehoavan.  Vaikea tietää mikä olisi parasta olalle, burana (joka jäi kaupunkiin), venyttely vai täydellinen lepo.

Kuljin saman metsälenkin kahteen kertaan aamulla. Ensin ilman kameraa. Jouluruokien jälkeen tekisi varmaan hyvää kävellä sama lenkki vaikka kolmeenkin kertaan.
Välillä tuntuu mökillä olokin kiireiseltä. Pimeä tulee niin aikaisin, pitää ehtiä koiralenkeillä ennen pimeää, ja koska valoisa aika kaikenkaikkiaan on niin lyhyt, on kiire, että ehtii tekemään useamman lenkin. Olisi minulla kyllä otsalamppukin...

Hyvää joulua!

Tunnelmallista, rauhallista ja hyvää joulua kaikille Teille ihanille <3

Se oli virhe ;)

Maanantaina ajettiin mökiltä Saloon ostoksille.
Halikon Prisman parkkipaikka oli täynnä autoja. Ostoskärryjä oli jäljellä kolme. Huh, oliko virhe tulla kaupungin jouluhässäkkään?
No ei oikeastaan. Kaikki mahduttiin hyvin ja kaikki tarpeellinen löytyi.
Halikon Prismassa oli savukirjolohifilee 10e/kg kalliimpaa kuin Turun Sanomien mainoksessa Turun Prisma ilmoitti, ei kivaa.
Ja sitten ajettiin suoraan takaisin mökille.
Lumisade alkoi.
Nyt alkaa näyttää joululta!

Mökillä elo on luksusta tänään.
Meille tehdään ruokaa!
Ja vielä kauppareissulla tuli viesti, että ellemme ole suunnitelleet mitään iltapalaa, niin sekin hoidettaisiin. Ja eihän meillä ollut mitään suunnitelmia.

Iltapimeässä olin koiralenkillä. Kolme koiraa ja otsalamppu. Kaikenlaisia ajatuksia pyöri päässä. Yksi ajatus oli, että mitä teen jos otsalampusta loppuu patteri keskellä metsää...
Äkkä näin edessäni tassun jälkiä. Mietin onko ne ketun jälkiä. Pienempiä kuin suden jälkiä. Mietin voisiko olla ilveksen jälkiä. Tosi tuoreita jälkiä kun pyrytti koko ajan, eikä jäljet olleet yhtään peittyneet. Ihmettelin miksei koirat reagoi jälkiin mitenkään. Pysähdyin laskemaan koirat. Veiti ja Nala tallella, mutta Joiku puuttui. Huutelin hetken, ja sieltähän Joiku tuli, oli edeltä jo mennyt.. Ei siis kettu eikä ilves vaan meidän Joiku!