Joulupäivän aamulenkillä.
Melkein kuin lapissa.
Eikä yhtään vastaantulijaa. Eikä edes eläinten jälkiä. Paitsi omien koirien.
Joulukirkko jäi väliin. Autolla lähtö 13 asteen pakkaseen tuntui vähän turhalta. Ja lähempänä taivasta olin metsässä.
Jo kymmenen minuutin oleskelu luonnossa laskee verenpainetta ja parantaa mielialaa.
Töissä sattuu ja tapahtuu, sen takia minulla on vasen olkapää vihoitellut koko joulun. Metsässä liikkuminen ei näytä siihen tehoavan. Vaikea tietää mikä olisi parasta olalle, burana (joka jäi kaupunkiin), venyttely vai täydellinen lepo.
Kuljin saman metsälenkin kahteen kertaan aamulla. Ensin ilman kameraa. Jouluruokien jälkeen tekisi varmaan hyvää kävellä sama lenkki vaikka kolmeenkin kertaan.
Välillä tuntuu mökillä olokin kiireiseltä. Pimeä tulee niin aikaisin, pitää ehtiä koiralenkeillä ennen pimeää, ja koska valoisa aika kaikenkaikkiaan on niin lyhyt, on kiire, että ehtii tekemään useamman lenkin. Olisi minulla kyllä otsalamppukin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti