Näin se eteneen, vai eteneekö?

 Kylppäriremppa ollut meneillään viikon. Purku sujui nopeasti, sitten homma pysähtyi. Loppuviikosta näen seuraavan kerran onko jotain tapahtunut.

Mutkia on ollut tässäkin remontissa. 

 Oven ja ikkunan tilauksessa ei oltu tehtaalla huomattu, että aikaistimme toimitusta. Asia hoitui ja tavarat tulivat viikon myöhässä.

 Firma joka hoiti allastason ja kaapin ei ollutkaan saanut itse allasta tehtaalta. Toimituspäivänä asia kerrottiin meille! Kyseistä allasta ei saa mistään.. Kaupoissa ei ole kuin muutamia altaita, suurin osa tilausmyyntinä. Ja toimitusaika 4-5 viikkoa. Keskisuuripaniikki iski, elokuun lopussa saataisiin allas?  Siinä meni yksi kesä aamupäivä soitellessa ja nettiä selaillen.  Apu löytyi Temalin tehtaalta, ja allas tulossa parissa päivässä.

Remppamies sanoi remontin kestävän kaksi viikkoa.  Nyt on vaan pikkku ongelma putkimiehen kanssa, sellainen 10 päivän ongelma... Ja hommat tarvitsee edetäkseen putkimiehen, sähkömies ja aputyttö ovat kyllä paikalla. 

Saa nähdä nyt miten homma etenee, vaikka eihän tässä mitään hätää eikä oikeastaan kiirettäkään. Muutama suunniteltu juttu vaan peruuntui. 

Ja hyvähän tääällä mökillä on olla paossa. Miehelläkin alkaa loma runsaan viikon päästä, sitten ei ole enää työmatkan ajamistakaan. 

 

Pionien aika

 Mikäs tässä ollessa, pionit kukkii ja tuoksuu, ja mulla on lomaa.

Käsitöitä, äänikirjaa, ruuanlaittoa ja aamun aikaisia koiralenkkejä, siinä tärkeimmät.

Päivät lipuu.....

Hyvää juhannusta!

 

Täällä Kemiössä perinteinen juhannus. Samalla porukalla ja lähes samaa ruokaakin .

Kukkia maljakossa niin kuin aina. 

Mansikkabritaa ei tänä juhannuksena ole, onpa hurja muutos ;)

Tein mustikkapiirakan ja mansikkajuustokakun. Ohje oli kyllä vadelmille, mutta mansikat käy toivottavasti yhtä hyvin.

Oikein hyvää juhannusta kaikille, otetaan rennosti nautiskellen!

Viikon varrelta

 

- Remontti alkoi, jee!  Pieniä mutkia matkan alussa: toimitusvaikeuksia ja koronakaranteenia. En ikinä usko, että tämä on viikon päästä jo valmis! 

-Mökillä ollaan asuttu. Mies kulkenut täältä töihin ja mä ja Naava loikoiltu täällä helteessä. No, olen kyllä siivonnut mökin, pessyt saunan ja siistinyt pihaa. 

- En olisi uskonut miten hyvältä voi pelkkä lihaliemimaistua. Tähystys tutkimuksen takia oli ruokavaliorajoituksia viikon ajan, ja kaikki huipentui parin päivän paastoon. Itse tutkimus meni hyvin, Kannattaa pyytää aina kaikki mahdollinen helpotus, eli kipulääkitys. Pahinta hommassa oli se nesteen juominen, litra illalla ja litra aamulla oli iso määrä nestettä joka maistu pahalta. Tutkimuksen tuloskin oli helpotus: muutama polyyppi poistettiin, kaikki hyvin.

 

- Nyt voi kesä kunnolla alkaa. Toivottavasti huolettomammin.

Mielen vaihtelua

 Tämä on sitä somemaailmaa, joka ei kerro ollenkaan totuutta :)   Eikö vaan olekin idyllinen kuva meidän mökistä?  Niin on tunnelmallista ja kaunista. 

  Kuvassa ei näy miten pelargoniat olivat helteessä kaksi viikkoa vailla kastelua, jonka seurauksena ovat aika kituliaita.  Kuvassa ei näy likaisia ikkunoita joiden reunoissa on hämähäkinseittejä. Kuvassa ei näy väärin leikattuja, kituliaita marjapensaita, vaan ihanan näköisiä vihreitä ... Kuvassa ei näy valkoisten pitsiverhojen pölyisyyttä.

Kuva ei myöskään kerro mökin kunnosta mitään. Vinoista lattioista, puuhellasta, joka vetää silloin kun kaikki olosuhteet ja taivaanmerkit ovat kohdillaan. 

 

Sellaista tämä maailma on nykyään. Ja kukapa niitä vinoja lattioita haluaisi kuvat, saati sitten katsella niistä kuvia. Vähän samalla tavalla omat ajatuksenikin menevät. Hyvinä päivinä näen tuon saman idyllin, joka ekasta kuvasta näkyy. Olen tyytyväinen ja onnellinen kun meillä on tämä mökki. Nautin täällä olosta, veden kantamisesta, tiskaamisesta ja siitä, että aina löytyy tekemistä jos haluaa jotain puuhastella, mutta voi myös loikoilla riippukeinussa tai muualla, ja vaan olla.  Huonompina, tai erilaisina päivinä tuskailen tekemättömien hommien kanssa. Näen kaikki rikkaruohot, kaikki nurkat , jotka pitäisi kuurata ja kunnostettavat seinät,lattiat, katot.... 

Tässä pohdiskellessani huomasin yhden asian joka pysyy samana päivästä toiseen. Lisäksi se näyttää kuvissa aivan yhtä ihanalta kuin oikeassa elämässäkin :

 

Pesä

 Tuolla nurkassa on linnunpesä. Ja siellä on pienenpieniä poikasia ainakin viisi. Oli pakko laittaa aita suojaamaan aluetta, koska oli vain ajan kysymys, koska Naava olisi löytänyt pesän.

Koitettiin selvittää mikä lintu on kyseessä kun keikkuu aina ennen pesään menoa tuossa ikkunan edessä olevalla pyykkinarulla, mutta eipä löydetty varmuutta asiaan. Veikkaisin punarintaa. Mies veikkaa leppälintua. 

Onkohan poikaset pesässä vielä juhannuksena? 

Mies korjasi lähellä olevaa kukkalaatikkoa ja minä ripustin työhanskat narulle kuivumaan. Oli pakko hakea hanskat pois narulta, kun emoa ei näkynyt pitkään aikaan. Kaikesta sitä saakin olla huolissaan!

Jaa että mistäkö työhanskat kastuivat? No hiestä! Oli kahdet hanskat päällekkäin kun kiskoin vadelmapensaista nokkosia ja koiranputkia.

Ja kuten kuvasta näkyy, niitä oli paljon! Mulle tulee usein kovin radikaaleja ratkaisuja mieleen kun on joku ongelma. Kun kiskoin nokkosia mietin koko  vadelmapensaikon leikkaamista alas, maan kääntämistä, myrkyttämistä jne. Perjantaina mökille tullessa kun ei saunarakennukseen tullut sähköä, olin valmis laittamaan mökin myyntiin...  Ja muistan vielä senkin kun tuntui liian raskaalta olla töissä ja mietin ratkaisuksi irtisanoutumista....Onneksi mun päässä menee ja tulee ajatuksia niin kovalla tempolla, ettei kaikkiin tai edes puoliin ehdi mitenkään reagoida.

Mindfullnessissa harjoitellaan onneksi tätäkin: voi vain katsella ohi ajavia ajatuksia, hypätä pois niiden kyydistä ja katsella kauempaa.

 

Ekat viikot

 Olen nyt pari viikkoa lomaillut. Olenko nukkunut ensimmäisen viikon?  No en. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja  tapaamisia.  

Päivät ovat olleet ihanan helteisiä, niin on ollut syytä nousta jo viimeistään seitsemältä, jotta ehtii Naavan kanssa lenkille ennen kuin tulee liian kuuma. On ollut mittarin mukaan + 12 lämmintä kun olen lähtenyt collgetakki päällä lenkille, mutta jo ennen lenkin puoliväliä on sekin ollut liikaa.Olen nauttinut aikaisista aamuista ja siitä tuoksusta, joka on aamulla. Linnut sirkuttavat nykyään koko päivän, joten se ei ole ollut pelkkä aamu nautinto. Välillä on tuntunut terassilla istuessa, että asuu viidakossa tai jossain kasvihuoneessa, kun sirkutus on niin kovaa.

Nyt kun on lomalla, ei odota niin paljon viikonloppuja. Olen huomannut että odotan koko ajan tulevia kivoja tapahtumia. Töissä ollessa aika rytmittyi aina seuraavaan viikonloppuun , jolle oli jotain kivaa suunnitelmissa, ja se kiva oli usein vain tieto siitä, että saa levätä ja vain olla. Nyt ei osaa rytmittää viikkoa, vaan kiirehtii ajatuksissa jo pidemmälle, seuraaviin ja seuraaviin kivoihin juttuihin. Ja siitä seuraa se, että viikot menee vauhdilla ja kesä on kohta ohi, apua!!

Olen koittanut harjoitella hetkessä elämistä mindfullnessin avulla. Hengittänyt, pysähtynyt, haistellut ja tunnustellut. Oppiminen on hidasta, ajatukset niin nopeita harhailemaan ja kiirehtimään. Jatkan harjoittelua.

ps. Hymyilyttää tuo pellon reunasta aamulenkillä otettu kuva koiranputkista. Silloin ne näyttivät niin kesäisen ihanilta. Viikonloppuna mökillä keskellä vadelmapensaita koiranputket eivät näyttäneet yhtään ihanan kesäisiltä :)