Olen nyt pari viikkoa lomaillut. Olenko nukkunut ensimmäisen viikon? No en. On ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja tapaamisia.
Päivät ovat olleet ihanan helteisiä, niin on ollut syytä nousta jo viimeistään seitsemältä, jotta ehtii Naavan kanssa lenkille ennen kuin tulee liian kuuma. On ollut mittarin mukaan + 12 lämmintä kun olen lähtenyt collgetakki päällä lenkille, mutta jo ennen lenkin puoliväliä on sekin ollut liikaa.Olen nauttinut aikaisista aamuista ja siitä tuoksusta, joka on aamulla. Linnut sirkuttavat nykyään koko päivän, joten se ei ole ollut pelkkä aamu nautinto. Välillä on tuntunut terassilla istuessa, että asuu viidakossa tai jossain kasvihuoneessa, kun sirkutus on niin kovaa.
Nyt kun on lomalla, ei odota niin paljon viikonloppuja. Olen huomannut että odotan koko ajan tulevia kivoja tapahtumia. Töissä ollessa aika rytmittyi aina seuraavaan viikonloppuun , jolle oli jotain kivaa suunnitelmissa, ja se kiva oli usein vain tieto siitä, että saa levätä ja vain olla. Nyt ei osaa rytmittää viikkoa, vaan kiirehtii ajatuksissa jo pidemmälle, seuraaviin ja seuraaviin kivoihin juttuihin. Ja siitä seuraa se, että viikot menee vauhdilla ja kesä on kohta ohi, apua!!
Olen koittanut harjoitella hetkessä elämistä mindfullnessin avulla. Hengittänyt, pysähtynyt, haistellut ja tunnustellut. Oppiminen on hidasta, ajatukset niin nopeita harhailemaan ja kiirehtimään. Jatkan harjoittelua.
ps. Hymyilyttää tuo pellon reunasta aamulenkillä otettu kuva koiranputkista. Silloin ne näyttivät niin kesäisen ihanilta. Viikonloppuna mökillä keskellä vadelmapensaita koiranputket eivät näyttäneet yhtään ihanan kesäisiltä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti