Tänään oltiin Veitin kanssa eläinlääkärillä kilpirauhaskontrollissa. Eka kertaa Veiti pisti ovella pakin päälle. Pöydälläkin tärisi kuin haavanlehti. Viimekertainen näytteenotto taisi jättää jälkensä. Veitillä on paksu turkki tai paksu nahka ja verikokeen otto on hankalaa. Viimeksi pistettiin kolme kertaa ennekuin verta tuli tarpeeksi. Nyt eläinlääkäri otti näytteen ja onnistui kerralla.
Olen ennenkin kehunut Minna-eläinlääkäriä ja tätä maaseudun hommaa.
Täällä kun varaan ajan, Minna vastaa puhelimeen. Kun mennään lääkäriin, Minna avaa oven, tutkii ja ottaa maksun. Ylellistä. Eläinlääkäri käytössä koko ajan ja vain meille!
Ajan voi myös varata Pieneläinhoitolasta, jossa koulutetaan eläinhoitajia, siellä meininki kaupunkimaisempaa, mutta sielläkin kiireetöntä ja potilaita kerrallaan vain yksi. Ja sielläkin on sama Minna :)
Luin Kinnusen Neljäntienristeys-kirjan, päivässä. Sellainen kirja, joka vaan vie mennessään. Eipä siinä jännitystä eikä oikeastaan romantiikkaakaan,mutta taitavaa,rikasta ja sujuvaa kertomista. Tykkäsin. Ja harmittaa kun loppui. Hyvän kirjan jälkeen on vaikeampi aloittaa uusi kirja.
Olen tämän vuoden puolella lukenut jo varmaan 10 kirjaa. Kaikkia en edes muista enää, mutta näiden 10 joukosta Härkösen Kaikki oikein ja Neljäntienristeys ovat ihan parhaita.
Päivät soljuvat omaa vauhtiaan. Mietin millaista olisi jos tätä jatkuisi ja jatkuisi. Alkaisiko kyllästyttämään. Vuodenaikojen vaihtelu tuo muutoksia ennenkuin alkaa tuntua liian tasapalksulta. Ihan pian on jo aika puutarhahommiin. Eilen jo leikattiin omenapuita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti