Mulla on himo poimia mustikoita. Iltaisin kun suljen silmöt näen varpuja joissa isoja sinisiä mustikoita. Mies käski lopettamaan mustikoiden poimimisen kun kerroin. Aamulla hän sanoi et mene vaan poimimaan jos pakastimeen mahtuu. Ja mä meni taas. Otin Veitin mukaan. Hän oli hyvää seuraa. Välillä makoili ihan maha sammaleessa, ja välillä taas tunki kuonoaan jonnekin mättääseen. Koiran kanssa on turvallista olla metsässä kun se varoittaa, jos joku tulee. Saa rauhassa olla omissa ajatuksissaan.
Mustikoiden poimiminen on sellaista meditointia, hetkessä elämistä. Sitä miettii vain että mistä kohtaa varvusta poimii seuraavan marjan. Ei murehdi yhtään mitään.
Murehtimattomuus hetket on ihania.
Kuvatessani mustikoita aina osallistuva pikkukoira ymmärsi asian vähän väärin. Hän oli ymmällään, että tämäkö nyt on sunnuntain lounas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti