Eka työviikko takana.
Töissä olo oli melkeinpä kivaa.
"Isossa talossa" on vaan "se jokin" tunnelma, joka tekee olon siellä helpoksi.
Mikä se jokin sitten siellä on, on vaikea selittää. Ihmisethän sen hengen luovat, ei se voi olla seinistä kiinni. Ja kuitenkin tuntuu, että se on seinissäkin.
Työstään innostuneet nuoret vetävät mukaansa.
Ollaan positiivisia, hyväksyviä, nauretaan paljon ja ennen kaikkea kukin tekee sen pääasian, eli töitä.
Töitä ei tehdä otsat rypyssä, ei tarvitse päteä.
Onhan toki sielläkin vaikeampia päiviä, mutta isossa työyhteisössä on myös huolten jakajia . Ja kun tunnelma on avoin, uskaltaa pyytää apua ja neuvoja.
Illat ovat vaikeita. Tuntuu, että elämään ei mahdu muuta kuin työ, Illat tuntuvat niin lyhyiltä. Enkä pysty niitä pidentämäänkään kun tarvitsen unta, paljon.
Miltähän tuntuisi tehdä pidempiä päiviä pötkössä ja sitten olisi vapaatkin pidempiä?
Olin viikolla irrottelemassakin :)
Aamupäivän auringossa saatiin hyvä idea lähteä jokirantaan yhdelle illalla.
Aurinkoa ei riittänyt enää illaksi, mutta käytiin yhdellä.
Ja ehtisin lavatansseihinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti