Isoäitini haudattiin viime viikolla.
Viimeiset hyvästit. Laskettiin ruusut ja saatettiin isoäiti matkaan: "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie.."
On tärkeää saada jättää jäähyväiset ja muistella ja surra.
Olen kiitollinen ja onnekas kun olen saanut pitää isoäitini näin pitkään.
Mökkinaapurimme muutti viikonloppuna.
Meillä on ollut aivan mahtava naapuri. Meitä on odottanut mökille saavuttuamme milloin ihanat kukkakimput, milloin lämpimät sämpylät.
Ollaan vietetty laskiaista keskellä heinäkuuta, etsitty kadonneita sienestäjiä, pelastettu lampaita, huovutettu ym. ym.
Ikimuistoisia vuosia.
Nyt on se aika ohi, ja olo on haikea. En vielä edes ymmärrä mitä kaikkea se tarkoittaa, tuo muutto.
Tällä viikolla loppuu esikoulu. Tutut lapset jatkavat matkaansa. Sekin on haikeaa.
Maailma matkaa radallaan
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan
Samat tuulet puhaltaa
Samat sateet laukeaa
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan
Samat tuulet puhaltaa
Samat sateet laukeaa
(Anssi Kela)
Ja kaikki kuitenkin muuttuu vaikka jotain jääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti