Tällainen sää osuu vapuksi kerran kymmenenssä vuodessa, varmaan.
Lähdettiin aamulla Kuhankuonolle viettämään vapunpäivää.
Yllätyin, että aika moni muukin viettää vappua muualla kuin toreilla.
Pari naista päästettiin meidän ohi ja jäätiin pitämään pientä taukoa. Kyseiset naishenkilöt kun olivat varsin kovaäänisiä.
Savojärven rannat olivat jyrkkiä ja äkkisyviä. Eläkeläisemme sitten plumsahti sinne umpisukkeluksiin kun hetkeksi herpaannuin.
Voi sitä vinkumista ja hätää joka hänelle tuli kun huomasi, että ylös rannalle pääsy ei onnistukaan noin vain. Otin repun pois selästä ja kumarruin polvilleni rannalle. Luottamus on suuri, piipitys loppui samantien ja autoin "kainaloista" eläkeläisen ylös järvestä.
Joiku oli tyytyväinen, häntäkin nousi korkealle ylös, taas oli selvitty hengissä ja olokin oli aika virkistynyt kastautumisen takia.
On se vaan niin hienoa syödä eväitä metsän keskellä, tällä kertaa järven rannalla.
Veiti otti taas rennosti, makoili osittain pitkospuiden päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti