Powered By Blogger

lauantai 3. syyskuuta 2016

Taitava ja rohkea ;)

Olin tiistaina kampaajalla. Ihana pikkuinen kampaamo, jonka ystäväni tyttö omistaa.
Hän osaa värjätä mun hiukset juuri oikean punaisiksi :)
Punaiseksi värjääminen ei ole ihan helppoa. Helposti hiuksista tulee lähes liilat,tai mahongin punaiset.
Pitkästä, pitkästä aikaa halusin myös leikata hiukset reilusti lyhyemmiksi. Värjäykset, kesä ja aika olivat tehneet latvoista karheat korput.
Eli myt mulla on lähes polkkatukka. Hiukset loppuu harjatessa kesken, nukkuessa ne eivät jää jumiin tyynyn alle ja tuntuvat paksummilta ja terveiltä.
Mutta...ei tämä helppoa ole: pitkät hiukset on niin osa mua. Nyt puolet mun identiteetistä on poissa. Joudun etsimään itseäni uudelleen!!
Ja aamullla, hiukset jaksavat nyt  nousta yön aikana sojottamaan joka suuntaan, apua. Enkä osaa tehdä niille mitään!
Oikeasti, olen tyytyväinen.





Ja sitten se taitavuus osio.
Perjantaina kun saavuttiin mökille, lähdin melkein heti koirien kanssa metsään. Pikkukoirakin tuli hoitoon viikonlopun ajaksi, eli mulla oli kolme koiraa, ja sienipussi!
Kuljin pitkin kallioiden reunoja metsässä lähes kaksi tuntia, ja sain kolmen koiran kanssa poimittua viisi litraa kanttarelleja.
Vaikein kohta metsälenkillä olikin kotimatka metsätietä pitkin. Ensin tuli vastaan naapuri koirineen. Ja tämä minun kuriton kolmikkoni oli sitä mieltä, että tämä mökin seutu todellakin on vain ja ainoastaan heidän aluettaan.
Kun tästä ohituksesta selvisin, päätti hirvi juosta viereistä sänkipeltoa päästä päähän. Nimenomaan päästä päähän, jolloin näimme kaikki hirven juosta hölkkäävän mahdollisimman pitkän aikaa.
Mun kädet venyivät ainakin 10 senttiä.

Tässä tämä sienestysporukkani.
Huom. kuvassa vasemmalla pussi, jossa on kanttarelleja.
Joiku oli suurimman osan ajasta vapaana, joten oikeastaan minulla olikin vain kaksi koiraa, mutta oli se silti aika taitavaa, eikö vain?

2 kommenttia:

  1. Ihana metsäkuva! Meillä oli lähes samanlainen tapaaminen hirven kanssa harvassa lähimetsässä. Oikea olkapää ei ole vieläkään toipunut yllättävästä tapaamisesta.

    VastaaPoista
  2. Yllättävät tapaamiset ovat pahimpia! Ennakkoon kun saa jonkun "varoituksen" ei pääse tapahtumaan äkkinäistä repäisyä, vaan kädet venyvät tasaisesti ;)

    VastaaPoista