Joskus harvoin törmää peuraan, hirveen tai kettuun.
Nyt kun oli satanut lunta totuus paljastui: metsäpoluilla liikkuu paljon eläimiä.
On ketjumaisia jälkiä, tassun jälkiä, pieniä ja isompia. Jäniksen, hirven ja peuran jäljet erotan, en muita.
Tuli sellainen "tosi-tv-fiilis", meitä tuijotetaan pensaiden kätköistä, puiden takaa, silmiä on kaikkialla.
Nyt ymmärrän paremmin koiriakin, jotka kulkevat nenä maassa. Nehän "näkevät" ne jäljet kesälläkin.
Olisi hauska tuntea kaikki jäljet, tai sitten ei. Jos tietäisin että polulla on minua ennen hiljattain juosta jolkottanut susi, voisi metsälenkit jäädä tekemättä.
Turvalliselta tuntui metsätiellä astella kun edessä oli vain meidän omat eiliset jäljet.
Lenkille lähtiessä oli pilvistä. Puolessa välissä aurinko alkoi paistaa. Aamun tunnelma muuttui hetkessä. En tiennytkään, että auringonvalo vaikuttaa minuun niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti